Fredrikan huonekasvit – elävää historiaa kasvi-ikkunalla

Vanhanajan huonekasvit kiinnostavat ja pääsin tutustumaan hienoon kokoelmaan Fredrika Runebergin kasvien jälkeläisiä. Parhaillaan maatiaisamaryllikset kukkivat upeasti! Fredrika oli kovan tason viherpeukalo. Kauniin puutarhan lisäksi hän keräsi komean määrän huonekasveja 1800-luvulla. Niistä huolehditaan edelleen Runebergin kotimuseossa Porvoossa, mutta se ei ole ainoa paikka. Pääsin kurkistamaan kasvien yksityiseen kokoelmaan, joka varmistaa niiden säilymisen tulevaisuuteen.

Muistatko Pasin daaliat, joista kerroin loppukesällä? (Voit katsoa sen täältä.) Daaliakokoelma on osa Luken kansallisen geenivaraohjelman varmuuskokoelmaa. Runebergin kotimuseon puutarhaan kaivattiin jokunen vuosi sitten oikeanlaista vanhaa daaliaa. Sehän löytyi Pasin puutarhasta Paraisilta. Sitten esiin nousi ajatus, että Pasi voisi tallettaa myös huonekasveja. Niinpä nykyisin hänellä on ikkunoillaan kaikkien Runebergin kotimuseossa Porvoossa säilyneiden alkuperäisten kasvien jälkeläisiä. Sinänsä hauska sattuma on, että Johan Runebergista ja Fredrika Tengströmista tuli pariskunta Paraisilla (museolinkki).   

Maatiaisamaryllis (Hippeastrum rutilium) kukkii 1.2.2020. Alempana Osku esittelee kukintaa.

Fredrika Runebergin aikaan huonekasveja oli vasta vähän saatavilla. Usein niitä vaihdettiin tuttujen kesken. Syrjäiseen Suomeen kasvit saapuivat hitaasti. Fredrika ei itse koskaan päässyt matkustelemaan maailmalle, mutta hänen aikuiset poikansa ja tuttavansa muistivat häntä ja toivat matkoilta uusia kasveja. Fredrikalla oli taito hyppysissään ja hän kasvatti kasvit mielellään itse siemenistä ja pistokkaista.   

Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) on muodissa niin 1880- kuin 2020-luvullakin.

Fredrika oli monella tavalla merkittävä henkilö Suomen historiassa, mm. lahjakas kirjailija ja kansallisrunoilija J.L. Runebergin huolehtiva vaimo. Hänen oli varmasti vaikea saada aikaa omiin projekteihinsa aikansa superjulkkiksen rinnalla. Lasten ollessa pieniä ajan veivät kotiasiat. Myöhemmin kotiin jatkuvasti tulvivat vieraat ja pitkään sairastaneen aviomiehen hoito olivat raskas elämäntyö. Kasvit olivat kuuroutuvalle Fredrikalle rakas harrastus ja keino katkaista ”alituiset surulliset ajatukset”.

Ennen aviomiehen sairastumista, vuosikymmenten ajan, perhe siirtyi aina kesäksi Kroksnäsiin, saareen Porvoon eteläpuolelle. On hauska kuvitella soutuvenettä, joka lastattiin täyteen kasveja, jotka pääsivät mukaan kesänviettoon. Takaisin päin syksyllä saattoi tulla kaksi venelastia, sillä kasvit todella viihtyivät Fredrikan hoivassa. Puutarhassa kukkivat mm. daaliat ja ruusut ja monet huonekasvitkin viettivät kesän ulkona.

Pylvään päällä virallisesti tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum) eli kauniimmin yön prinsessa, jota Fredrika kutsui yön kuningattareksi. Oikealla Fredrikan yksi lemppari, tuoksupelargoni, jolla on erityisen voimakas tuoksu.

Vasemmalta maatiaisamaryllis ja erkkerin ikkunalaudalla valkotupsukki, nuori rahapuu, tuoksupelargonit, tuonenkielo, toinen amaryllis, suokriinumi, valkotupsukki ja tuoksupelargoni 

Fredrika Runebergin suuresta huonekasvikokoelmasta vain pieni osa on säilynyt nykypäivään ja monia niistä ei enää ole missään. Hänelle olivat esimerkiksi rakkaita kymmenet ruukkuruusut, joita ei enää ole. Pasilla kasvit ovat olleet vasta muutaman vuoden. Hänellä ovat vain ne museon kasvit, jotka suurella todennäköisyydellä ovat alkuperäisiä Fredrikan kasvien jälkeläisiä. Ne ovat alkuperäislajikkeita, eli kooltaan pienempiä ja kukiltaan yksinkertaisempia kuin nykyiset jalostetut lajikkeet. 

Sinisarja, joka on aina sisällä kuten Fredrikallakin. Yleensä sinisarjaa pidetään ulkona kesällä ja talvetetaan viileässä. Joulukaktus kukkii kahdesti vuodessa, joulun aikaan ja keväällä.

Toinen joulukaktus ja suokriinumi (Crinum), jota ei viedä ulos ja se kukkii aina loppukesällä. Kapmaan kriinum Pasilla on myös, se ei näy näissä kuvissa.

Jokaisella kasviharrastajalla on omat kiinnostuksen kohteensa ja erityisalueensa. Fredrika oli kovan tason kasviharrastaja. Ja niin on Pasikin. Nyt talvella Pasin daaliat ja muut talvetettavat lepäilevät viileässä, nimettyinä siististi laatikoissa. Huonekasvit ovat levittäytyneet kaikkiin huoneisiin. Saas nähdä, koska valkotupsukki suvaitsisi kukkia ensimmäistä kertaa hänen ikkunallaan. Puutarhassa lumikellot ovat jo heränneet uuteen kevääseen. Toivon että rajanveto peurojen ja vesimyyrien kanssa jatkuu kasvien eduksi! 

Lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi söimme tietysti Runebergin tortut. Kiitos Pasille inspiroivasta vierailusta ja tsemppiä kasvien parissa! 

Kasvien tieteelliset nimet otin kirjasta: Vanhanajan huonekasvit (Anu Ranta)
Tietoa Fredrikan huonekasveista löytyy: Unelmien puutarha - Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10)

Wanhojen daalioiden lumoissa

Vierailin sunnuntaina upeassa puutarhassa. Onneksi sade lakkasi ja sain muistoksi kuvia, jotka saavat puhua puolestaan! Harrastajan puutarhailu on keulinut tavanomaisuuden tuolle puolen. Daaliakokoelman arvo on virallisesti tunnustettu. Daalioiden vanhojen lajkkeiden kokoelma on Luken* alkuperäiskasvien varmuuskokoelmista ainoa, joka sijaitsee yksityispuutarhassa. Siis täällä, Pasin puutarhassa.

(*Luke = Luonnonvarakeskus)

Tällaiseen puutarhaan pääsemisen kai kuuluukin olla pieni haaste. Turun saaristoon johtavan Kirjalansalmen sillan jälkeen ajeltiin Paraisten yhä pieneneviä teitä vielä parikymmentä kilometriä peuroja loikkiessa joka suuntaan.  Pienen hiekkatien perukoilta löytyi puutarha ja talo, jonka iästä tuntui ensin vaikealta sanoa mitään. 2000-luvun alkupuolella tällä paikalla oli vain metsää ja suota. Talo on tyylikkäästi vanhaan tyyliin tuunattu pakettitalo.

Talon ympärillä kasvaa jo hyvän kokoisia omenapuita, jotka on vartettu vanhoista lajikkeista. Perennamaat puskevat värikästä kukkarunsautta, mutta muiden kuin daalioiden taustasta en valitettavasti ehtinyt kuulla vielä mitään. Verannalla pilkistelee vihreä vyöhyke Fredrika Runebergin peruja olevia huonekasveja.

Tiikerililjoja ja syysleimuja etupihalla

Pikkusormen puutarhalle Pasi menetti siirtolapuutarhapalstalla Turussa ja se oli sitten menoa. Daaliat kiinnostivat kuitenkin jo lapsena, mutta pikkupojalle ei juurakon paloja annettu. Puutarhan voikin pilke silmässä sanoa syntyneen lapsuuden traumojen paikkailusta, pahasta puutarhahurahduksesta ja kovasta lihastyöstä. Daalioiden kasvatus ei ole mitään kevyttä hommaa. Niiden säilymisen kriittinen kohtahan on se, että omistajan on jaksettava joka vuosi nostaa ne maasta ja saatava ne sopivaan kellariin turvaan pakkasilta.

Talvenarkuuden takia vanha daalialajike voi kadota hetkessä. Jos vanhan omistajan voimat hiipuvat, niin talven jälkeen on myöhäistä pelastaa lajiketta. Pasi on pyrkinyt keräämään kokoelmaansa vanhoja lajikkeita pitkin Suomea. Kruununjalokiviin kuuluu Imatran valtionhotellille tsaarin vierailun kunniaksi istutetut daaliat. Silloisen puutarhurin jälkipolvi on huolehtinut niiden säilymisestä näihin päiviin. Vuosikymmeniä sitten daalioita myytiin yleisesti toreilla leikkokukkina, joten eräskin vaaleanpunainen lajike tunnetaan nimellä 'Turun tori'. Lajikkeiden alkuperäiset nimet ovat kadonneet historian hämärään ja usein niitä kutsutaan löytöpaikkakunnan mukaan.

Kaktusdaalia

Perinnedaaliat eli joriinit ovat todella korkeita, komeita, kestäviä ja pitkään kukkivia. Ne ovat ihan eri asia kuin kesäkukkina myytävät matalat kesädaaliat. Kuivan kesän jälkeen vierailupäivänä vettä satoi lotisten, mutta onneksi sade loppui kierroksen alkaessa. Daalioiden kukintaa sää ei hätkäyttänyt.  Korkeat daaliat pysyvät ihmeen hyvin pystyssä, mutta kätevät tuet niille syntyvät raudoitusteräksen pätkistä. Tosin syksyn myrskyissä ne eivät aina jaksa kannatella suuriksi venähtäneitä kasveja. Sitomiseen Pasi käyttää paperinarua, joka maatuu, jos se päätyy maahan.

Daalialajikkeita on kymmenittäin, joten kaikille ei ole paikkaa puutarhassa. Osa kasvaa rivissä pienellä pellolla. Varmuuskokoelmassa vaaditaan, että kutakin lajiketta on vähintään kolme juurakkoa, mutta käytännössä niitä on enemmän. Ja toki lajikkeita on enemmänkin kuin vain kokoelmaan kuuluvat...

Daaliaretkeä järjesteli Luke. Paikalla oli myös Luken asiantuntija, jonka kanssa keskusteltiin tuhoeläimistä,erityisesti peuroista ja vesimyyristä. Kuten kuvasta näkyy, puutarhaa ympäröi parimetrinen aita, joka pitää peurat poissa. Vesimyyrät ovat sitten hankalampi tapaus... (Kuten vähän turhan hyvin tiedän.)

 

P.S. Pasi, kiitos kun sain vierailla! Toivottavasti osui faktat kohdilleen. Kuvien lajikkeita en yritä nimetä, kun en tehnyt sellaisia muistiinpanoja, että olisi mitään toivoa saada kaikki oikein. Kiva, että lupasit, että saan tulla toistekin! Voisin tulla laittamaan niitä nimilappuja ;)