perjantai 2. huhtikuuta 2021

Puutarhan muutos vuosien varrella osa 4

 Nyt päästään kasvimaan ja lammen ympäristöön muutospostausten sarjassa. Näissä postauksissa tarkastellaan vanhoja valokuvia puutarhastani noin kymmenen vuoden takaa ja verrataan niitä nykytilanteeseen. Vaikka en olekaan kovin tehokas puutarhan muokkaaja ja lapiopelillä edetään, niin tarpeeksi pitkällä tähtäimellä kehityksen kyllä huomaa! Mukana myös kuvatodiste vanhaan, minun mittapuullani vallan hurjaan eläintarinaan. 


Kasvimaa piti saada heti, kun tänne muutettiin. Eli se taidettiin tehdä 2006. Nurmikko irtosi laattoina saven päältä ja voikukkien komeita juuria vedettiin savesta kuin porkkanoita. Totuus maaperän savisuuden asteesta valkeni viimeistään siinä kohtaa, kun lainaksi saatu puutarhajyrsin vain pomppi kovan saven päällä. Pitkälle on siitä päästy maanparannuksella. Kasvimaalle on upotettu hiekkaa, kompostimultaa, ostomultaa, turvetta, puun lehtiä ja kalkkia. 

Postauksen eka kuva on vuodelta  2010, siinä näkyy pienen ihmisen käsi takanani. Seuraavat kuvat samasta suunnasta kesällä 2020. Kasvimaani esiintyy kuvissa aika harvoin, koska se ei ole mikään tyylikäs laatikkoviljelmä vaan enemmän sellainen puolivilli. 


Porttiin ovat kasvaneet humala ja tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon. Taustalle on tullut pergola ja paviljonki sekä paviljongin eteen istutusalue. Vanhassa kuvassa selkäni takana heiluu koripajun oksa, sillä tuohon piti tulla pajuaita. Se tuli loppujen lopuksi ihan muualle. 

Mustaherukkapensaat täällä olivat valmiina kun muutimme, seuraavissa kuvissa poimin satoa elokuussa 2009. Etualalla on portti kasvimaalle, joka on kuvassa aika epämääräisen näköinen. Taustan metsiköstä ei taida nykyään olla yhtään puuta pystyssä, siinä on tie, talo ja tasainen nurmikko. Kasvihuone on tullut siihen väliin mukavasti rajaamaan omaa pihaamme jo ennen kuin maisema muuttui. 

Yllä olevaa kuvaa voi verrata seuraavaan, jonka otin samasta suunnasta nyt 2.4.2021:

Samoja kiintopisteitä molemmissa kuvissa ovat lammen rannan kalliot ja siellä näkyvät tikkaat, mustaherukkapensaiden rivi etualalla ja musta metallinen puutarhaportti. 
Kasvimaa on kasvanut, on tullut kasvihuone vuonna 2011 ja pergola vuonna 2020. Tuo pensas, josta poimin, on kadonnut. Ylemmässä kuvassa voi tarkkasilmäinen nähdä taustalla kultapallojen kukkivan komeasti. Ne olivat ainoat perennat täällä valmiina ja ne ovat nyt taantuneet. Siitä ison kiven vierestä on mm. kaadettu koivu ja istutettu lisää kasveja, mutta kukkapenkki kaipaisi isomman kunnostuksen, joka on (taas) kesän työlistalla. 

Se pajuaita ei suostunut kasvimaan edessä kasvamaan. Pajut kiinnostivat silti ja tein myöhemmin osalle matkaa naapurin rajalle pajuaitaa. Tekniikka oli sama kuin edellinenkin yritys eli pistokkaita eli pajukeppejä maahan. Ehkä uudessa yrityksessä panostin enemmän maan parantamiseen ja tulos oli onnistuneempi. Tässä keväällä 2019, omenapuiden kukinta-aikaan. Nyt aikaisin keväällä olisi oikea hetki hankkia pistokkaat, jos haluat kokeilla. Vaikka pajut muuten kasvavat kuin riesa, niin pistokkaiden kanssa kannattaa noudattaa ohjeita! 

Lammen ranta oli pitkään luonnontilassa, koska en halunnut houkutella lapsia sinne. Lampi kun on uimasyvyinen. Kesällä 2016 väkersin sinne pienen hiekkarannan. Laiturin mies teki jo hieman aiemmin. Hiekkarannan penkin alustaksi tein itse erilaisia betonisia laattoja 2016 ja maalasin penkin:


 Käärmekammoisille en suosittele seuraavaa kuvaa! Muistaako joku, kun kerroin varoittavan tarinan siitä, miten käärmeet tykkää lämmitellä kasvihuoneessani keväisin. Nyt löysin kuvatodisteen siitä hurjimmasta tapahtumasta! Enpä muistanut, että se oli noin kamalan suuri! Vuonna 2014 minulla oli pari heinäpaalia kasvihuoneessa. Nostin päällimmäisen ja tämä rantakäärme oli siellä välissä. Huh! Koko tarina ja kasvihuoneen tarina täällä.
Rantakäärme

 Sitten vielä söpöstelykuva vuodelta 2007 kotitieltä. Tässä ei ole muutos tapahtunut niinkään maisemassa vaan ihmisessä. Tytär on nykyäänkin silloin tällöin blogin kuvissa, joten voit silloin verrata. Pientareet on valitettavasti tuosta rehevöityneet, eivät kuki yhtä hienosti. Ne pitäisi vuosittain niittää ja kerätä niittojäte pois.

Poikani huomasi tätä kuvaa katsoessa heti merkittävän muutoksen, hän ei siskoa katsellut. Se on tapahtunut jo tähän vuoden 2015 kuvaan mennessä. Huomaatko?

No autotallin ovet ovat vaihtuneet ruskeista valkoisiksi. Ja samalla napista kauko-ohjatusti avautuviksi. Loistava ominaisuus, kun talli on ylämäessä ja lounaissuomalainen talvikeli usein silkkaa jäätikköä. Suosittelen, hyvin on toiminut! Tuon valtavan kuusen esittelin muutospostauksessa numero 2, mutta en näköjään käyttänyt tätä kuusen koko komeuden esiin tuovaa kuvaa silloin. Kuusta ei enää ole.
 
Tässä vielä linkit koko muutospostaussarjaan: Osa1  Osa 2   Osa 3

Kevään ihmeistä olen laittanut pari kuvaa instagramiin ja jonkun fb sivullekin. Linkit on sivupalkissa (kun valitsee internetversion). Istutuksiakin tein, joten tämän kuvan myötä mukavaa pääsiäistä!

16 kommenttia:

  1. Kivat muutoskuvat.
    Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä.

    VastaaPoista
  2. KIva katsoa näitä muutoksia!

    VastaaPoista
  3. Tätä puutarhan muutossarjaa on kiva seurata! Kivat kuvat söpöstelykuvineen kaikkineen <3 Minä olen välillä enemmän ja välillä vähemmän kipuillut puutarhan kanssa - niin paljon suunnitelmia ja haaveita. Mutta lienekkö puutarhan koskaan täysin valmis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole koskaan valmis. Tai no jos olisi tosi pieni rivaripiha ja siihen oikein harvakseen tökkisi vaikka havuja ja kuorikatetta, niin se olisi aika pitkään sitten siinä.

      Poista
  4. Tämä on kiva sarja, muutoksen todellakin huomaa. Kiva on myös tietää, että oma ponnistelu esim. kasvimaan maanparannuksessa on tuottanut tulosta. Ihan hyvin voit kuvata vähän villiä kasvimaata, sehän näytti tosi kivalta. Tuo täydessä kukassa oleva Mme Julia Correvon tietysti kruunasi kokonaisuuden, kyllä se on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanparannus vei aikaa, mutta kyllä se ehdottomasti toimii. Joo, tässä kuvassa kasvimaa näyttää kivalta, mutta usein itse huomaan vain ne rikkaruohot ja aukkokohdat, jos otan kuvaa. Yritän kehittää rentoa asennettani kasvimaan hoidon lisäksi myös kuvauksen suuntaan :)

      Poista
  5. Tällaisia kuvakoosteita on niin kiva katsella. Paljon on tapahtunut tontillanne. Varmasti sinun on ilo katsella kerta kerran jälkeen kun näkee mitä kaikkea on saanut aikaiseksi. Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Kiva kattua näitä muutoksia. Monipualinen tontti, oma rantaki ja kivat laatat. Luulis, että pajut lähtöö kasvamahan kuinka päi vaa. Yhtenä keväänä hain köynnöspurkkihin pajun oksia. Olin tosi tyytyvääne, ku köynnös kasvoo nii hyvi, muttaku tarkastelin tilannetta lähemmin, suurin osa viheriästä oli pajua ja köynnös loppujen lopuksi aika rimpula. Mukavaa pääsiäästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin just mullekin käy, jos EI halua kasvattaa pajua! Fiinien pajupistokkaiden kanssa on sitten vähän mutkikkaampaa, ainakin jos kyse on könttäsavimaasta, kuten tässä. Mutta sain sitten uuteen paikkaan sen pajuaidankin.

      Poista
  7. Paljon on tapahtunut. Täytyy katsoa muutkin postaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokosin kaikki linkit tuohon, että on sitten hyvä vilkuilla :)

      Poista
  8. Tuo 'Julia Correvon' on kyllä huikean kaunis! Jäin tuijottelemaan vain sitä pitkäksi aikaa ennen kuin silmä alkoi rekisteröidä muita kuvan asioita :D Paljon on kymmenessä vuodessa tapahtunut puutarhassanne.
    Suotta vähättelet kasvimaatasi. Ei vapaamuotoinen tai puolivilli kasvimaa ole millään lailla huonompi kuin tyylikäs lavakaulustarha, jos satoa tulee. Kuvista päätellen maanparannus on tuottanut tulosta ja kasvit viihtyvät mainiosti.
    Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mikäs siinä JOS viihtyvät. Olen kyllä aivan erinomaisen hyvä kasvattamaan rikkaruohoja, mutta nolostelen niiden esittelyä:) Onneksi välillä sentään kasvaa muutakin!

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!

Lisää lukemista:

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttava...