maanantai 21. elokuuta 2017

Kivistä kannattaa tykätä, jos asuu mäntymetsässä


Kerron tässä postauksessa siitä ympäristöstä, mihin blogini sijoittuu. Perheeni koti on hirsitalo ja sen ympärillä on metsikkö ja paikka, jota tykkään kutsua puutarhaksi. Sijainti on puutarhaharrastusta ajatellen suotuisalla Turun seudulla eli 1B-vyöhykkeellä. Se mikä ei ole niin suotuisaa, on maaperä. Aina kun tekisi mieli ostaa uusi kasvi pihaan, ajattelen kuopan kaivuun vaivaa ja ostointo laimenee. Puutarhaharrastus pysyy näin taloudellisesti hyvin aisoissa. Kun lyön lapion maahan, vaihtoehtoja on kaksi:

- Lapio tökkää kovaan saveen, jos kaivan pihan tasaisella alueella (siellä "puutarhassa")

- Lapio karahtaa kiveen, jos kaivan tontin mäntyjä kasvavilla rinteillä

Rinteillä on siis moreenimaata. Hienoja kiviä sieltä tulee, tykkään kivistä. Mutta voisivatko ne olla tasakokoisempia, sellaisia viisikiloisia?! Valitettavasti tasalaatuisuus ei kuulu moreenin ominaisuuksiin.  Kun täydellisessä istutuspaikassa onkin kolmenkymmenen kilon kivi niin voi taimi kuolla ennen kuin kivi liikkuu. Tälläkin hetkellä keskellä pihaa on kylpyammeellinen maata. Sen piti olla siinä sen aikaa, kun kaivan kiven ulos kukkapenkistä ja kippaan maan takaisin. (Kottikärryt olisi toki kätevät, mutta ne nyt olivat jossain muualla, joten käytin lasten kylpyammetta. Se oli vapaana, lapset eivät ole mahtuneet siihen enää vuosikausiin.) Noh, kivestä ei sitten löytynyt reunoja. Olisi pitänyt siirtää perennoja, että olisin voinut kaivaa kuoppaa isommaksi. En kuitenkaan olisi jaksanut nostaa kiveä pois. Sinne se taitaa jäädä. Pitää istuttaa pioni muualle. Se tosin jo melkein kuoli istutusta odotellessa. Pienempiä perennoja tuohon voi hyvin istuttaa, sillä niille riittää vähempi maata.

Kivisessä maassa kasvaa hienoja mäntyjä ja mustikkaa. Metsä on erittäin helppohoitoista, sille ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin katkoa ylimääräisiä pihlajan taimia, sahata kuolleita oksia puista ja keräillä risuja. Onnistuneesti hoidettu metsäalue  voi mielestäni näyttää siltä, ettei sille ole tehty mitään. Sinne voi myös sijoittaa niitä kiviä. Joko sen näköisesti, kuin ne olisivat aina olleet siinä tai sitten erilaisiin muodostelmiin.

Sitten on savimaa. Siellä kasvaa nurmikko ihan mukavasti, muun kanssa on vähän vaikeampaa.  Avainsana on kohopenkki. Kohopenkkejä olen tehnyt paljon ja avaudun aiheesta toiste lisää. Niitä voi reunustaa metsästä nousseilla kivillä. Aluksi käytin betonikiviä, kuten yläkuvan kukkapenkissä.

Kasvihuone on ihana ja kasvimaakin löytyy. Luonnontilaisessa lammessa asuu vesiliskoja ja sudenkorentojen toukkia, jotka aikuistuvat näin loppukesällä. Näistä sitten toiste.

Tein tänään istutuskuopan pienelle kuusentaimelle. Nämä kivet tulivat esiin.



2 kommenttia:

  1. Tähän on ihan pakko kommentoida, kun on niin osuva juttu. Kuulostaa ihan minun pihalta! Tuota savea lukuunottamatta, sitä ei täältä löydy. Ja kivet ovat suurelta osalta räjäytyskiviä, joita joku aikoinaan haudannut pihan täyteen. Onneksi niille on helppo keksiä käyttöä. Ja niissä yleensä reinat, josta saa nostettua ylös. Toinen vaihtoehto onkin että vastassa aivan liian iso kivi tai kallio. Joka tapauksessa istutussuunnitelman muuttuvat usein viime hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, meni pari päivää ennen kuin huomasin kommenttisi! Kiva kuulla kohtalotoverista :)

      Poista

Palautetta? Pieni ajatus? Kritiikkiä? Kyllä kiitos! Kiitos viestistä!

Lisää lukemista:

Unelmasieppari

Askartelin unelmasieppareita . Tuloksena oli kaunis koriste helposti ja nopeasti. Suosittelen! Voit käyttää juuri niitä materiaaleja ku...