Pensasaidan kevät ja hyasintit

 Minulta välillä kysellään savimaahan istutetun pensasaidan ja siihen kuuluvan pajuaidan kuulumisia. Muutama kuvat niistä tänään. Lisäksi hyasintit kukkivat nyt parhaimmillaan, joten otetaan ne mukaan! Olen kertonut pensasaidan istutuksesta ja siihen liittyvistä ongelmista aiemmin täällä. Kriisiä aiheutti vesimyyrä sekä savimaa ja onneton idea eli kohopenkki. Vesimyyriä selvästi on edelleen, sillä tänä keväänä sellainen makasi kuolleena keskellä pihaa. Veikkaan sitä naapurin kissan lahjaksi. Viime talvena myyrät (voi olla pienempi laji) lumen alla puuhastelivat jälkiä nurmikkoon, mutta pensaat ovat saaneet olla rauhassa. En suojannut niitä. 

Kävin äsken katselemassa pensaiden kasvuun lähtöä. Kaikki pensaat näyttivät olevan hyvin hengissä. Lännenheisiangervo on kyllä hyvä pensas! Siinä on jo aika isot lehdet:

Purppuraheisiangervon lehtien koko on vielä vaatimaton. Jälkimmäisessä kuvassa syreeni, hienosti lehdet sielläkin. 

Kaikki muutkin tosiaan hyvin elossa. Teen postauksen sitten myöhemmin kesällä, jossa katson pensaiden kasvua. Laitan sitten taas kuvia. Tähän mennessä kasvu on ollut turhan rauhallista, kun odottelen näistä näkösuojaa... Olen nämä tänä keväänä lannoittanut. Joistakin kuvista nyt huomaan, että osasta  pitäisi vielä käydä poistamassa ruohoa ym juurelta. Ei ole ollenkaan hyvä, jos pensaiden pitää kilpailla ravinteista ruohon kanssa.  

Sitten se pajuaita, koripajusta. Se on istutettu ostetuista pitkistä pajupiiskoista ja sidottu muotoon alunperin, mutta hoito on hunningolla. Eli aina tällaisesta aidasta kuolee pistokkaita välistä (ainakin kovassa savimaassa), mutta en ole ostanut kertaakaan uusia pistokkaita. Omista pajuista olen joitakin pistokkaita laittanut, mutta ne ovat olleet pienempiä kuin alkuperäiset. En ole kunnolla sitonut tätä vuosittain, tänä vuonna en ole vielä muuta tehnyt kuin lannoittanut, poistanut ruohoa juurelta (tärkeää!) ja muutaman latvan leikannut. Kuvassa näkyy vain pätkä kokonaisuudesta. Näitä kaikkia pensaita on hankala kuvata, kun ovat naapurin rajalla ja toinenkin naapuritalo tunkee kuviin. 

Loppuun vielä ne hyasintit. Tässä uudella sipulikukka-alueella pitäisi olla lajikkeet Apricot Passion ja Snow Chrystal. Kumpikaan ei näytä minusta aprikoosin väliseltä, mutta paikka on puolivarjossa, joten katsotaan, miten auetessaan kehittyvät. 

Yläpuolen kuvassa on 'Delft Blue', joka tuoksuu tällä hetkellä upeasti. Harmi että tuo sen edessä oleva keijunkukka menetti talvella isot lehtensä, se sointuisi tuohon hienosti. 

Viime vuonna kukkineet kirkkaan pinkit hyasintit eivät tänä vuonna jaksaneet, niillä on kovin kuiva paikkakin. Yksi niistä teki pienen kukinnon, näkyy nupullaan olevan kirjopikarililja-tulppaaniparin takana: 

Minulla on nyt toukokuuhun kertynyt ihan liikaa ohjelmaa, joten siitä johtuen blogi päivittyy huonosti. Kesäkuussa on sitten enää työt estämässä puutarhailua, joten silloin paremmin! Mukavaa helatorstaita ja viikonloppua! Nautitaan nyt harppauksin etenevästä keväästä ennen kuin se on ohi!

Ruusuni mun

 

Tänään katsotaan läpi, mitä ruusuja minulla on sydämessäni ja puutarhassani! En todellakaan ole mikään suuri ruusunkasvattaja, mutta sain Minnalta Hiidenkiven puutarhasta Paras ruusuni ikinä -haasteen, jonka laittoi alulle Pauliina Kukka& Kaali -blogista. Ajattelin koota tähän kaikki ruusuni ja toiveeni. Siitä ei tule kovin pitkä lista!

Eniten pidän ruusuista, joilla on tarina tai historia. Suosikkini ovat ne nimettömät sitkeät pensasruusut, jotka kasvavat äitini kotipaikan puutarhassa. Siellä ne kukkivat juhannuksen aikaan, kun menemme käymään. Pari kesää sitten kävin ne läpi ja tarkistin, ettei joukossa ole kurtturuusuja (haitallinen vieraslaji). Valitettavasti olen järjestellyt vain oman puutarhan kasvikuvia enkä tähän hätään löytänyt kunnon kuvia näistä ruusuista, vain tämän:

Vähän tähän samaan liittyy käsite löytöruusu. Löytöruusut ovat voineet sinnitellä jopa vuosikymmeniä ilman hoitoa vanhoissa puutarhoissa ja niiden nimet ovat unohtuneet. Sitten niitä on nimetty uudelleen ja historiaa on pyritty selvittämään. Jos hurahtaisin syvälle ruusuihin niin intoilisin ehkä näistä. Voisin hankkia vaikka tämän, sillä pidän siitä, että ruusulla on vahva tuoksu: 

Löytöruusu on esimerkiksi sammalruusu Vaarala. Löytyy Tahvosilta, ei minulta. 

juhannusruusu (myös postauksen ekassa kuvassa)

Tykkään niistä tutuista perinneruusuista. Omassa puutarhassani ovat perinteistä perinteisin juhannusruusu ja vaaleanpunainen tornionlaaksonruusu. Lyhythän niiden kukinta on, mutta tykkään siitä, että asiat tapahtuvat vuorollaan vuoden kiertokulussa. Kukinnasta pitää nauttia, kun on se hetki! Tuoksutella ehdottomasti. Juhannusruusut sopivat parhaiten paikkaan, jossa ne mahtuvat levittäytymään, joten ymmärrän, etteivät ne ole kovin pienen puutarhan omistajan ykkösvalinta. Tornionlaaksonruusu kukkii hieman pidempään kuin juhannusruusu, leviää vähemmän ja sillä on vähän piikkejä. Nimestäkin voi päätellä, että se on hyvin kestävä. Tykkään! Kovin näyttävä se ei ole:

12.6.2019 Edessä juhannusruusu ja heti sen takana tornionlaaksonruusu, jonka kukat ovat pienempiä, eivätkä näy hyvin kuvassa. Niitä kannattaa ihailla ihan lähietäisyydeltä, jolloin tuoksunkin tuntee. 

Tornionlaaksonruusu Rosa majalis Tornedal

Suomenköynnösruusu ’Pohjantähdestä’ en vielä osaa sanoa, onko se hitti vai huti. Ostin sen vitosella ja sijoitin ensin muualle. Lykkäsin sen kesällä valmistuneeseen pergolaan, koska se on tietojeni mukaan nopeakasvuinen ja kookas. Erityisesti tykkään siitä, että sen pitäisi talvehtia pergolaa vasten ilman mitään talvisuojausta. Mutta kun tätä viime kesän kuvaa taimestani katsoo, niin kyseessä voi olla huti. Toukka-armeija popsi sen lehdet. Lisäksi siinä on kamalat pitkät piikit – repiikö se ohikulkijat? Jos se on yhtä ruma ensi kesänäkin tai piikit alkavat ahdistaa, niin viskaan sen johonkin pihan perälle.

Pergolan oikeassa reunassa kukkii valkoisena melko kalju Pohjantähti

24.6.2020 Suomenköynnösruusu Pohjantähti portissa Kaarinan rosariumissa

Viimeisin hankintani ruusurintamalla on punainen neilikkaruusu ’F.J. Grootendorst’. Olen pitkään tykännyt neilikkaruusuista. Pensaat ovat aika pieniä ja vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kukinta kestää pitkään ja tykkään neilikkamaisista, miedosti tuoksuvista kukista. Tämäkin on vanha lajike (taidan todella tykätä historiasta). Näitä saa myös vaaleanpunaisena. Istutin tämän nyt syksyllä. 

Lisäksi olen lykännyt maahan pari äitienpäiväruusua. Iloisesti ovat nekin kukkineet useamman vuoden, vaikka toki hoidon puute näkyy kukkien määrän vähentymisenä. Ryhmäruusut eivät millään lailla ole (toistaiseksi) juttuni.

Neilikkaruusulla on ripsureunaiset kukat  ’F.J. Grootendorst’. Kuva Mustilan puutarha, sillä omani ei vielä kukkinut.

Äitienpäiväksi saatu ruusupuska 2015. Tänä vuonna tähän tuli yksi kukka...

Tulevaisuudessa voisin haluta kauniskukkaisia pensasruusuja. Niissä saisi olla sellaiset kunnon ruusun näköiset kukat, kuten Ritausma tai upeista uusista suomalaisista ruusuista esim. Sointu, jotka moni on maininnut tämänkin haasteen postauksissa. Haasteen alullepanija Pauliina (klik) kehui ’Schneewittchen’ -tertturuusua, sekin näytti upealta. Kauniita ruusuja on kyllä valtavasti, tykkäänkin käydä kukinta-aikaan Rosariumeissa (kirjoitin parista Turun seudulla täällä).

Haastan blogin Päivänpesän elämää, koska muistelen Katjan kirjoittaneen ruusuhaaveistaan. 

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Iisoppiaita ja pensasaidanteen tilanne

Olen ihastunut iisoppiin ja taas askeleen lähempänä omaa iisoppiaitaa. Minulta myös kysyttiin, miten viime kesänä istuttamani pensasaidanne nyt jakselee, joten tästä tulee tupla-aitapostaus! Aloitetaan iisopilla, josta voi kasvattaa söpön miniaidan, jonka korkeus on vain noin puoli metriä. Iisoppi tuoksuu ja houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

Ohdakeperhonen iisopilla viime kesänä Louhisaaressa

Viime kesän Louhisaaren postauksessani (klik) näkyi monessa kuvassa iisoppiaita hyötypuutarhan ympärillä. Iisoppi on vanhanajan rohtoyrtti ja sopii keittiötarhan ympärille. Jos ei halua käyttää iisoppia mausteena (aika karvas maku), niin pikkuruisilla sinisillä kukilla voi ainakin koristella ruoan. Lehtiä ja kukkia voi käyttää tuoksusekoituksissa. 
Tässä siis tavoite:

Oikealla iisoppiaita (Hyssopus officinalis) Louhisaaressa. Tästä näkee, että leveyttä tulee aika paljon, noin 30 cm ja korkeutta ei paljon enempää. 

Toinen puoli. Iisoppiaitaa on ilmeisesti istutettu useammassa vaiheessa ja kasvu oli vielä epätasaista.

Iisoppi on puolipensas eli kasvusto puutuu tyviosasta. Jonkun lähteen mukaan vain puutunut tyviosa talvehtii. No joka tapauksessa minun kokonaisen kolmen taimen mittainen aidan alkuni näytti talvehtineen oikein hyvin. Ostin taimet heräteostoksena, joten siksi niitä oli näin pieni määrä. Sitä paitsi on hyvä kokeilla ensin, mitkä kasvit säilyvät hengissä könttäsavimaassani. Iisoppikin tykkäisi läpäisevästä, hiekkaisesta maasta, jotta tässä todella ei ole. 
  
Iisoppieni latvat sojottivat nyt sinne tänne ja ne kannattaa leikata keväisin. Nips naps leikkasin ne siisteiksi ja törkkäsin latvat aidan jatkoksi. Eli kauniisti sanottuna otin pistokkaita. Saa nähdä, mitä meinaavat, alkaako kasvu. 

Etualalla yksi viime kesän taimi ja sen takana pistokkaiden rivi kasvimaani edustalla. 

Samat kasvit, eri kuvakulma

Vähän epäselvässä kuvassa alkuperäiset iisopit ennen pistokkaiden leikkausta

Muutama iisopin kasvatusohje vielä:

• Istutusväli aidassa: 25-30 cm (laitoin tiheämpään, siirrän jos kaikki kasvavat)
• Paikka: Aurinkoinen ja lämmin paras
• Maaperä: Runsasmultainen, läpäisevä ja kalkkipitoinen paras (mutta muutakin voi koittaa)
• Kastelu: Kunnes juurtuvat, sen jälkeen pärjää yleensä ilman

Pensasaidanteen eka kevät

Viime kesänä istuttamastani aidanteesta sain kysymyksen, miten se nyt jakselee (postaus täällä). Kävin siis availemassa suojaverkot ja tutkin tilannetta lähempää. Hyvältä näyttää! Tässä lännenheisiangervo:

Kaikissa pensaissa on silmut avautumassa, joten hengissä ovat!

Entä myyrät? Myyrän koloja ei ole kovin paljon missään lähistöllä. Näille pensaille en tehnyt minkäänlaista kohopenkkiä myyrien takia. Se on siltä osin toiminut, että niiden vieressä ei ollut lainkaan myyränkoloja. Joten en osaa ainakaan vielä sanoa, onko eri pensaslajien pärjäämisessä eroja.

Entä jatko? Kun kohopenkki puuttuu, en tiedä vielä, miten pensaiden juuret pärjäävät saven ja keväällä maassa muhivan veden kanssa. Jää nähtäväksi, lähtevätkö kasvuun.  

Vinkkinä vielä, jos myyrät herkuttelevat pensaiden juurilla: Pensaan voi istuttaa jyrsijäverkosta tehtyyn "laatikkoon". Juuret mahtuvat kasvamaan tietysti verkon rei'istä ulos. Näissä on melkoinen askarointi, mutta jos riittävästi ärsyttää, niin... Lisäksi jos maanpintaan nousee teräviä verkon reunoja niin se on turvallisuusriski esim. koirille. Maalaisjärjellä tilanteen mukaan. Minulla on muistaakseni kahdella pensaalla tämä kokeilussa.  

Unkarinsyreeni

Tässä aurinkoisessa rinteessäkin näkyy vain ihan muutama kolo. Laitan rinteeseen vain narsisseja, koska en halua tarjota myyrille bileitä (ne eivät kuulemma pidä narsissien supuleista). Suuret ovat auenneet juuri tänään:

Mukavaa uutta viikkoa!

Kuun vaihteen yllätyskukkija

Syyskuun loppu tarjosi yllättävän kukkijan, värisointuvia leppiksiä, ilmaisia supermarjoja, istutushommia ja ruskaa. Arjen kiireet ovat imaisseet mukanaan, mutta nyt pientä päivitystä!

Kesällä 2018 minulla kukkivat ensimmäistä kertaa pioniunikot. Aiemmin minulla ei ole ollut isompaa määrää minkäänlaisia unikoita, joten niiden tavat ovat minulle vieraita. Ajattelin, että niitä ilmestyy varmasti jatkossakin, kun siemenkotia oli kerran valtavia määriä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2018:

Mutta kuinkas kävikään?

Saapui kesä 2019, eikä unikon unikkoa näkynyt missään.
Ei mitään.
Kunnes syksyn tullen maasta alkoi nousta tutun näköisiä lehtiä. Ja toden totta, syyskuun lopulla näkyi jo nuppuja! Ilmat kävivät niin kylmiksi, että pelkäsin tämän tarinan päättyvän siihen. Paleltuneita onnettomat? 
Mutta ei sentään, kas tässä:

Pioniunikko 28.9.2019

Minulla on näitä edelleen pari maljakossa keittiön ikkunalla. Syysversiot tuntuvat kestävän maljakossa paremmin kuin kesäiset. Ja miten onnellisia kaikki kukkakärpäset olivatkaan pihalla tässä pörrätessään!

Onkohan nyt niin, että unikot pitäisi kylvää keväällä eikä syksyllä. Onko talvi siemenille liikaa? Vai onko muita selityksiä?

Tähän kuvaan sain osumaan neljä leppistä!

Aronioita & leppiksiä 

Piristystä ovat tuoneet myös leppäkertut, joita on ollut tänä syksynä tosi paljon. Menin poimimaan lisää marja-aronioita. Kävi kuten aiemminkin syksyllä: Marjojen joukossa lymyili leppäkerttuja. Vaikka palautin niitä takaisin puskaan heti, päätyi niitä keittiöön melkoinen joukko. Kiikutin niitä takaisin pensaaseen ja koitin ottaa kuvia. Melkoista vipellystä oli tarjolla.
Aronialla on kaunis, leppäkerttusointuva ruska-asu!

Olen nyt ahkerasti syönyt aronioita pakkasesta. Ne eivät ole kovin hyvän makuisia. Olen lukenut, että pakastaminen parantaa niiden makua. Minusta ennemminkin jäisenä syöminen on hyvä tapa. Silloin ne eivät maistu juuri miltään. Sen sijaan ne ovat täyteen ladattu antioksidanteilla, vitamiineilla ja hivenaineilla. Kannattaa siis upottaa niitä esim. jugurttiin! Ja istuttaa pari helppohoitoista pensasta pihaan!

Lokakuu saapui, märkiä helmojaan pimeydessä heilutellen, vesipisaroita katuvaloissa sirotellen. Halla vei daaliat ja pavut ensimmäisenä. Se oli kyllä jo syyskuun puolella. Ja luntakin on ensimmäiset hippuset nähty, mutta meillä ne katosivat jo ennen maahan ehtimistään.

Lakastunut daalia

Kylmän purema kelloköynnös

Palaan istutushommiin ja ihanaan ruskaan toiste! Mukavaa viikonloppua!

Paviljonkipenkin esittely

Paviljongin ympäristö puutarhassani tuntuu olevan ainaisen muutoksen alla. Kiveykset, pensaat, perennat, katos, portti... Olen suunnitellut, että esittelisin sen blogissa valmiina. Sitä "valmis"-hetkeä ei taida tulla koskaan. Mutta ehkä hyvät jutut ovatkin aina muutoksessa, eivät paikalleen jämähtäneitä. Viimeisen vuoden aikana alueelle on asennettu myös tulipaikka, puutarhaportti sekä kiviä ja kasveja lisää, joten melko hyvältä näyttää jo. Katsotaanpa!

Lyhyesti paikan historiasta

Ensin oli nurmikon reunassa keväisin märkä kohta, lammen sulamisvesien takia. Sitten tuli salaojitus ja pyöreä betonikiveys ja oleskelupaikka vuosia sitten. Ympärille yritettiin syreeniaitaa, mutta toiselta pihalta tuodut taimet jurottivat vain. Korkea kohopenkki tehtiin tyttären haluamaa kirsikkapuuta varten. Puu tuotti satoa ja ympärille asettui perennoja ja pensaita. Oleskelualueen päälle tuli metallinen ”paviljonki". Kerroin blogissakin kirsikkapuun kohtalosta: Vesimyyrä ihastui komeaan multakumpuun ja popsi puun juuret. Nostin sen kuolleena maasta keväällä 2018 ilman lapiota.

Juroista pihasyreeneistä on jäljellä yksi, etualan lila. Takana myöhemmin istutettu 'Alba'

Vuoden takainen Suuri Mylläys

Suuren mylläyksen tein penkissä kesällä 2018. Madalsin multatilaa reilusti, ettei se enää olisi myyristä niin kiinnostava. Lisäsin kompostimultaa ja hevonpaskaa.  Perennoista maahumalaa en voi suositella juuri mihinkään. Se oli vallannut alaa niin, etteivät muut taimet tuntuneet kasvavan enää siitä läpi. Sen lisäksi karhunköynnöksen juurakkoa oli syvällä koko penkissä. Se on todella hankala poistettava. Kaivoin sitä pois tosissani, mutta enpä onnistunut löytämään kaikkea. Sitä onkin edelleen pieniä määriä, mutta pyrin katkaisemaan uudet alut nopeasti. Pieni mylläys ei kannata, koska silloin vain katkoo juuristoa ja kasvi leviää pahemmin.

Heinäkuu 2018 korkea kohopenkki rehottaa maahumalaa, heinää ym.  Kunnostus keskeytyi, kun lapio halkaisi ampiaisten hienosti piilotetun maapesän.

Mies hankki oleskelupaikalle tulisijan vuosi sitten. Se ei ole grilli, mutta sopii esimerkiksi makkaran paistoon. Grilli on toisaalla, terassilla. Toinen uusi asennus on puutarhaportti. Se on kasvimaan metalliportin pari. Olen tänä kesänä laajentanut alueen luonnonkiveystä sen edustalla. Tulipaikan perustukset kaipaisivat vielä pintakäsittelyä ulkonäkösyistä.

Vasemmalle lammelle jatkuvan kivipolun kunnostus on kesken. Sen reunalle on tulossa uusia istutuksia. Porttia vasten pitäisi nousta köynnöksiä, ne on istutettu tänä kesänä.

Puutarhaportin perustukset on valettu jesarilla vahvistettua pahvilaatikkoa muottina käyttäen. Vasemmalla valmis kivillä naamioitu kiinnitys. Polun reunassa on käytetty särmikkäämmät luonnonkivet ja litteät ja tasaiset on säästetty keskelle polkua. Porttia vasten kiipeää kärhö.

Istutukset

Tarkoituksena on luoda suojaava pensasryhmä istuskelualueen ympärille. Perennoja on tällä hetkellä melko paljon, mutta ne saavat osittain väistyä, kun pensaat kasvavat. (Tai sitten voi leventää penkkiä...) Pienemmät pensaat saattavat vielä siirtyä myöhemmin ihan muualle. Syreenit on tarkoitus pitää tässä pysyvästi. Lilan ja valkoisen pihasyreenin kaveriksi saapui tänä kesänä puistosyreeni ’Ainola’. Lisäksi lammelle menevän polun varressa on nyt unkarinsyreeni. Lisäksi tässä on jo kirsikan kaverina  ollut purppurahappomarja sekä pikkutaimesta kasvattamani japaninruusukvitteni.

Purppurahappomarja värittää kurjenmiekan taustan

Perennoja en ole hankkinut suunnitellusti tähän penkkiin vaan ne muodostavat hyvin kirjavan kokoelman oman pihan jakotaimia, ystäviltä saatuja kasveja tai siemenistä kasvatettuja sekä heräteostoksia. Ainakin:

Särkynyt sydän ilahduttaa aina alkukesää kukinnallaan. Myöhemmin se kuihtuu.

Betonikiviä, erikokoisia luonnonkiviä ja vuosi sitten jaetut kuunliljat varjon puolella, syreenien takana . Etualan aukkopaikassa on mm. särkynyt sydän

Auringon puolella. Viime vuonna kylvämäni punahatut ovat kivoja, koska niiden kukinta jatkuu niin myöhään syksyllä ja pörriäiset ja perhoset rakastavat niitä.

Siemenestä kasvattamani keltakurjenmiekka kukkii

• Valkoraitainen kuunlilja
• Särkynyt sydän
• Sormustinkukat sinkoavat siemenensä minne mielivät. 
• Kertotiikerinlilja Lilium lancifolium ’Plena’ 
• Kaunopunahattu
• Illakko
• Päivänliljoja
• Tähtiputkia
• Siperian- ja keltakurjenmiekkaa ym
• Akileijoja
• Kanadanakileija Aquilegia canadensis ’Little Lanterna’   (Lepaa 2019)
• Tähkätädyke Veronica spicata f. nana Blauteppich’ (Lepaa 2019) 

Illakko leviää siemenistä sinne tänne

Päivänliljat ja sormustinkukat. Liljat eivät kuki kovin kauan, joten keltaisuus penkissä on lyhytaikaista

Osan nykyisistä perennoista voisi jossain vaiheessa siirtää tästä pois. Esimerkiksi kurjenmiekkojen pitäisi pärjätä ihan hyvin savimaassakin ja esimerkiksi lammen rannalla.  Tämän paikalle raahatun mullan voisi tarjota sitä enemmän tarvitseville. Haaveissani alue yhdistyy pergolan avulla kasvihuoneen suuntaan, mutta sen rakentaminen ei näytä alkavan tänä(kään) kesänä. 

Heinäkuussa postasin pienestä niitystäni. Se sijaitsee paviljongin vieressä. Sieltä leviää kauniita yllätyskasveja istutusalueen reunamille, kuten tämä:

Onkohan tämä ahdekaunokki...

Näkymä paviljongista kasvihuoneelle.

Viimeinen kuva on otettu tänään 21.9.2019. Paviljongissa kiipeilee kelloköynnös. Katoksen otan pois talveksi, kunhan kalusteet on siirretty.

Mukavaa viikonloppua! Tervetuloa uudet lukijat!