Puutarhani vuosi 2022

Enpä juuri tehnyt blogipäivityksiä vuonna 2022, mutta pieni katsaus menneeseen vuoteen tulee tässä. Mukana ovat vain vain oman puutarhan asiat sekä joitakin perheen kuulumisia. Reissukohteisiin ei tässä kurkotella. Tärkein juttu puutarhassa oli lasiterassin ympäristön laitto. Paljon kauneutta ja iloa toivat pari pussillista daalian mukuloita (niiden syksyistä kukintaa heti ensimmäisessä kuvassa). Kaikki kollaasien kuvat on kännykällä napattuja omalta pihalta. 

Tammikuu 2022

Tammikuu näyttäytyy lumisena. Kuvissa lumen kolausta pihatiellä sekä talitiainen ja kuusitiainen pienten talipallojen kimpussa. 

Aloitan vuoden alussa laskemaan näkemiäni (ja tunnistamiani!) lintulajeja. Vuosi 2022 oli ensimmäinen, jolloin pääsin tavoitteeseen eli yli sadan lintulajin! (Taisi olla 105 lajia.) Sata lajia vuodessa ei pitäisi olla kovin vaativa tavoite, mutta ilmeisesti kuopsutan enemmän nenä maassa kuin kierrän linturetkillä, kun useampi vuosi meni tavoitteen saavuttamiseen. Löysin ensimmäistä kertaa myös retkihaasteen, jonka listalla on 52 erilaista retkeä eli retki joka viikolle. Sen täyttäminen unohtui vuoden mittaan, mutta ajatus on minusta kiva, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna uudestaan (retket voivat minusta olla hyvin pienimuotoisia eikä yhtään haittaa ettei lista varmaankaan tule täyteen). Tässä linkki, jos 100 lintulajia haaste kiinnostaa ja täällä retkihaaste.  Sitten on vielä Helmet lukuhaaste, josta kerroin edellisessä postauksessa. Olen selvästi listaihminen...  

Helmikuu 2022

Lunta riitti pieni kerros koko helmikuulle. Potkukelkkakin pääsi esiin. Kuvissa lumeen peittynyt lampi kuvattuna pieneltä vuoreltamme ja sen takana kasvihuone. Toinen kuva pihatieltä. Puutarha-asiat eivät olleet paljon mielessä. Ukrainan tilanne järkytti. 

Maaliskuu 2022

Maaliskuussa aurinko alkoi lämmittää, lähiseudun pelloille ilmaantui muuttavia hanhia ja joutsenia lepäilemään. Jään päälle lennähtänyt lehti saattoi päivän aikana painua jään sisään, kun aurinko sitä lämmitti. Voin kertoa, että siitä ei tullut hyvää valokuvaa, jätin pois! Mukaan päässeessä kuvassa vihreä sammal kuoriutuu esiin jään alta. Vuorelta samanlainen kuva lammelle kuin helmikuulla, mutta nyt on selvästi kevätfiilistä! Itsellä ei aina ollut niin hyvä fiilis, sairastin koronan, en onneksi erityisen vakavaa versiota, mutta kuumetta oli kuitenkin. 

Huhtikuu 2022

Tyttärellä oli lukiossa abikevät ja penkkariajelu oli ihanassa säässä koronan hellitettyä 1.4. Myöhemmin samassa kuussa juhlittiin lasiterassilla 19-vuotissynttäreitä (kuvassa). Luntakin kyllä vielä välillä satoi (ei kaivata enää kuvia siitä!) Sipulikukat alkoivat kukkia tosissaan ja samoin mm. sinivuokot.

Pajun kukinnot tarjoavat hyvää ravintoa pörriäisille keväällä (alakuva). Pajut, kuten esimerkiksi raita, ovat tosi tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle eli siis myös luontokadon torjuntaan. Niissä viihtyvät monet selkärangattomat, jotka taas ovat esim. lintujen ravintoa. Annetaan erilaisten pajujen kasvaa puutarhassa tai sen laidoilla.

Toukokuu 2022

Paineet kasvoivat puutarhan suhteen, kun tyttären ylioppilasjuhlat lähestyivät... Pojalla (kuvassa Nöpön kanssa) taas olivat viimeiset viikot peruskoulua jäljellä. Olisihan se ollut kiva laitella kukka-asetelmia ja istutuksia juhlia varten, mutta lähinnä harrastin lautojen ja risujen kantoa sekä raivausta, kahden työpaikan duunien ohessa toki... (Opetushomma sentään jäi kesätauolle juhlien aikaan.) Loppusyksystä terassiprojektiin liittyen kaadettiin pari puuta pihasta, mutta risujen korjuu ja muu terassirakentamisen jälkien siivous jäi pahasti kesken, kun talvi tuli. 

Valitettavasti sipulikukkien kukinta ei ollut erityisen komea tänä vuonna (oma vika, syksyllä olisi voinut panostaa). Kriikuna pisti parastaan toukokuun puolivälissä (pikkukuva). Valkovuokkokuva muistuttaa, että hankin joitakin erikoisempien vuokkojen taimia. Kuvassa on valkovuokko poimittuna pihalta lasiin, mutta nuo siniset kukkivat taimiruukussa. Saapa nähdä nousevatko ne maasta kukkimaan keväällä 2023! Ostin vuokkojen taimet ja joitakin muita taimia kesäkuun pienimuotoisilta puutarhamessuilta Turusta. Juuri muita taimihankintoja en sitten vuoden mittaan tehnytkään (daalian mukulat toki myös ja syksyllä kukkasipuleita). 

Kesäkuu 2022

Pikkukuva keskellä on onnitteluruusuja ylioppilaalle. Juhlat vietettiin mukavassa säässä talossa ja terasseilla ja ylioppilas oli tyytyväinen juhliinsa. Uusi lasiterassi saatiin juuri ja juuri varustettua portailla ennen juhlia ja rakennusprojektin jäljet suurin piirtein siivottua. Ylimmässä kuvassa on pari sorttia akileijoja, niitä kukki vaikka millaisia ihanuuksia. Pionit tekivät lukuisia kukkia (yksi puska oik. alakuva). 

Kesäkuun puolivälissä tilanne oli edelleen tämä. Uuden lasiterassin ympärillä piti olla istutusalue. Mutta siinäpä oli edelleen hieno kivetys, joka oli aiemmin johtanut avokuistin portaille. Nyt se johti terassin alle. Kuvassa on melkoinen määrä ruukkuja (terassin reunalla osa). joissa portaiden tieltä siirretyt kasvit sekä daaliat odottelevat maahan pääsyä. Uudesta lasiterassista tein nyt vuodenvaihteessa oman postauksen, jos et katsonut vielä niin klikkaa tästä! Tuossa postauksessa on kuvia, joista näkee, että loppujen lopuksi sain daaliat maahan. Toki alkuperäinen idea oli istuttaa ihan muuta uudelle istutusalueelle, mutta johonkin Lidlistä nappaamani daaliat piti saada (2 isoa pussia!) ja päädyin nyt tähän. Nuo kaikkein suurimpien ruukkujen daaliat ovat jo aiemmin talvehtineita ja pari niistä jätin ruukkuihin koko kesäksi. 

Heinäkuu 2022

Daaliat siis saivat uuden kasvupaikan kesäkuun aikana, kun kivetys vaihtui uuteen multasekoitukseen (käytin runsaasti omaa kompostia). Ja upeasti ne heinäkuussa kukkivatkin - ja koko syksynkin. Oikean reunan kuvissa kolme erilaista, enemmänkin niitä oli. Myös pieni niitty kukki komeasti, siellä on pelkästään itse paikalle löytäneitä luonnonkukkia (vasen kuva). Ahomansikoita tuli joitakin kourallisia. Toisen puutarhaportin kärhö kukkii pyöreässä kuvassa. Sen sijaan puutarhani "tunnuskasvi", kasvimaan portin komea tarhakärhö Madame Julia Correvon ei noussut lainkaan. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Saa nähdä, pitikö se vain välivuoden vai onko se todella kuollut. Lempikärhön katoaminen oli puutarhavuoden masentavimpia juttuja. Toinen ikävä juttu oli lammen runsas, ruma leväkasvu. Siellä on varmaankin turhan paljon ravinteita. Kun lopulta saatiin aikaiseksi kerätä levät pois pinnalta, ne eivät onneksi kasvaneet enää takaisin. Mutta tämä ehkä selittää miksen löytänyt mitään kivaa kesäkuvaa lammelta.       

Elokuu 2022

Kesän hilpeimpiä puutarhavieraita oli kaunopunahatussa hengaileva hepokatti (oik. yläkuva)! Terassin Jackmannii kärhö kukki överinä ja hortensia kukoisti ihan tavalliseen tapaan.

Omalla elämäntaipaleella hyvin merkityksellinen juttu oli, että tytär muutti pois kotoa, koska oli aloittamassa opinnot yliopistossa. Häntä koitimme auttaa monin tavoin. Oli mukavaa, että hän halusi ottaa kotoa monenlaisia huonekaluja ja muita tarpeita mukaan. Pikkuveljensä taas aloitti lukion. Heillä oli yhteinen hauska ostosretki siskon asunnon sisustamiseksi, joka suuntautui mm. Konttiin. SPR;n Konteissa on aina tosi monipuolisesti erilaisia astioita tarjolla. Itsekin ostin muutamalla eurolla suurimman löytämäni salaattikulhon Kontista yo-juhliin. Juhlien jälkeen siirsin kulhon lasiterassille vesiastiaksi, josta Nöpö aina tykkäsi kesällä juoda.    

Syyskuu 2022

Syyskuu on sadon aikaa. Paljon luumuja lammen takana kasvavasta vanhasta puusta ja kasvihuoneesta tomaatteja. Toki elokuussakin jo saatiin satoa, tutusti kasvihuoneessa oli myös mm. paprikaa. Ja ne daaliat, ah. Niitä riitti leikattavaksi myös maljakkoon. Ylä oik. kuvassa punalatva, joka kukki mukavasti vaikka se on edelleen ei-niin aurinkoisessa paikassa, johon sen pari vuotta sitten tökkäsin.   

Lokakuu 2022

Lokakuussa oli edelleen paljon väriä puutarhassa. Syksyn kylmyys värjää kellonköynnöksen lehdet upeiksi. Pikkukuvat ylhäältä alas: Värikkäät kärsämöt pääsevät erityisesti oikeuksiinsa muiden kasvien kukinnan vähentyessä. Pelargonit siirsin lasiterassin suojiin, jossa ne vielä jatkoivat kukintaa. Lyhtykoisot levittäytyvät rasittavasti ympäriinsä, mutta onhan niiden oranssi väri pirteä. Daaliat muuttivat kellariin talvehtimaan, joten ne eivät ole enää kuvissa. Ostin ja tökin maahan ainakin tulppaanin ja hyasinttien sipuleita, ei mitään suurta määrää. 

Marraskuu 2022

Marraskuun aikana tuli talvi, kuten lammen kuvaparista näkee, molemmat marraskuulta, 19. ja 27.11. Käpytikat ovat pihan vakioasukkaita, niitä on ainakin kaksi. Ne tykkäävät lintulaudan talipötköstä sekä vanhojen hopeasalavien naputtelusta. En todellakaan juuri haravoi, mutta lammen rantamien sammalmattoa haravoin varovasti esiin alkukuusta, ettei se tukahdu lehtien alle. 

Joulukuu 2022

Joulukuussa oli ensin kunnolla lunta. Sitten se kaikki suli, jopa pihapolkujen jää. Mutta juuri jouluksi saatiin aivan mahtava talven ihmemaa lumisin oksin. Loistava ajoitus! Nöpö ei arvostanut yhtään tassuihin tarttuvaa lunta, jaiks.  

Sellainen oli vuosi 2022. Tänä vuonna minulla on vakaa aikomus tehdä vähemmän töitä ja enemmän kaikkea muuta, puutarhahommia ja kaikenlaista mukavaa. 

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli ensimmäinen kesä, kun lasiterassi oli käytössä. Ja kyllä sitä käytettiinkin!

Oli hyvä idea sijoittaa terassi talon länsipäätyyn, pois keskipäivän auringosta, joten se ei yleensä kuumentunut kesäpäivinä pätsiksi. Se on myös hieman puiden varjossa. Siellä oli mukava oleilla vielä lokakuussa. (Mitään lämmittimiä emme harkitse.) Tässä oli aiemmin pieni avoterassi, joka yhdistyy nyt lasiterassiin ja tekee siitä todella tilavan. 

Rottinkikalusteet muuttivat kesäksi viherhuoneesta terassille

Hankin terassille heti oliivipuun ja ihmeköynnöksen (bougainvillea). Oliivipuu viihtyi terassilla pitkälle syksyyn ja näyttää ihan hyvältä edelleen talvehtiessaan sisällä. Ihmeköynnös ei näytä hyvinvoivalta tällä hetkellä. Myös pelargoneja sain pidettyä pidempään ulkona kun siirsin ne lasiterassille ja kelloköynnös pärjäsi useiden alkutalven kylmien kausien yli vihreänä. 

Terassi on myös mukava paikka Nöpölle oleilla ja kissa vietti siellä kesällä paljon aikaa. Miinuksena, että terassilla ei ole mitään ylempänä olevia tuuletusaukkoja. Jos haluaa kissan pysyvän terassilla, täytyy pitää kaikki ovet kiinni. Usein Nöpö oleilee terassilla, vaikka ovet olisivatkin auki. Lisäksi se pitää hiiriä kurissa terassin alla.

Terassin reunukselle mahtuvat ruukkukukat ja kissa 

Nöpö arvostaa terassille kokoamiani vanhoja peittoja. Puusohva siirtyi olohuoneesta terassille.

Terassin ovesta on kulku toiseen eteiseemme, josta pääsee myös saunaan. Vanhan pienen kolmionmuotoisen avoterassin jatkoksi rakensimme itse uuden jatkopalan terassia (tekeillä marraskuun kohdalla täällä). Vanhat portaat poistettiin. Vanhan terassin pitkälle sivulle tuli yksi lasiseinä ja sen kohdalle uudet portaat. Uudelle terassin jatko-osalle tuli sitten varsinainen uusi lasiterassi (3m x 4,5m), jonka katto tuettiin talon päätyyn. Kaikki lasiseinät saa avattua. Lasiterassin asensivat valmistaja Lumonin omat asentajat parissa päivässä. 

Kuvassa oikealla näkyy vanhan terassin aukkoon asennettu ylimääräinen lasiseinä

Kuva portaiden rakentamisesta 28.5. Vanhaa avoterassia kavennettiin portaiden päästä, se levenee kuvan ulkopuolella oikealla. 

Lasiterassille rakensimme keväällä portaat avoterassin reunaan. Ostimme Bauhausista porraselementit hommaa helpottamaan. Hieman kiirettä piti tyttären yo-juhlien takia, joita vietettiin muutama päivä portaiden valmistumisen jälkeen. 

Portaiden viereen tuli kukkapenkki uuteen kohtaan (juhlien jälkeen). Portaiden tieltä siirrettiin kuunliljat sekä perhoangervo. Paljon siihen ei vielä tullutkaan pysyviä istutuksia, vaan laitoin maahan daalioita, jotka kukkivatkin hienosti myös syksyn ajan. Kulman taakse siirsin isotöyhtöangervot sekä kulmaan syysleimut. Niitä on siinä helppo vahtia, etteivät lähde levittämään taimiaan.

Suurin miinus terassissa on sen aiheuttama törmäysvaara pihan linnuille. Ensihätään viritin terassin ulkopuolelle muoviset viirinauhat ja sisäpuolelle paperisia "koristeita". Myöhemmin tein viirinauhoja kangastilkuista - näitä olenkin halunnut tehdä jo vuosia, mutta en ole saanut aikaan, kun niille ei ole ollut tarvetta! Kesällä terassilla roikkuivat myös vuosia sitten askarrellut unelmasiepparit sekä Nepalista tuodut rukousliput. Ennen kevättä täytyy taas lisätä varoitusmerkkejä.  

Daaliat talvehtivat tällä hetkellä kellarissa

Ompelin viirinauhat säästelemistäni vanhoista tilkuista

En takaa mitään, tuleeko blogipostauksia vuonna 2023 enemmän. Ainakin aion tehdä vähemmän töitä kuin 2022, joten on hyvinkin mahdollista, että jaksan myös blogata. Loppuun kuva joulunajan vilvoittelusta terassilla. Hyvää uutta vuotta 2023 sinulle! 

Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:

Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia

Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.

Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)

Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 

 

Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.

Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 

Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!

Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 

Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut

Mun pelargonit ja daaliat

Yksi hauska haave on, että ehkä vielä jonakin päivänä hurahdan pelargoneihin ja muutun pelargoniladyksi! Ja tietysti hoivaan daalioita siinä ohessa. Toistaiseksi en ole kummoinen kasvattaja, mutta alkutilanne on hyvä kartoittaa, joten postauksen voi silti tehdä. Viime vuoden keväällä kuuntelin puutarhamessuilla mielenkiintoisen luennon vanhoista pelargonilajikkeista. Pari pelargonia ostin myös mukaani. Tarkoitus oli tänä keväänä hankkia monta lisää, mutta koronan takia en sitten kuitenkaan käynyt missään. 

Keväisin puutarhaliikkeissä on hurja meno, kun väki marssii hakemaan uudet pelargonit istutuslaatikoihin. Itse en oikein innostu tällaisesta kertakäyttökulttuurista vaan mielelläni haluan vaalia vanhoja lajikkeita, talvettaa pelargonit ja daaliat ja viedä ne samat kasvit pihalle seuraavana keväänä. Ja tietysti lisätä pelargoneja pistokkaista. 

Omissa talvetustaidoissani on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Viime talven pelargonipöytä tukki pikkueteisen (meillä on onneksi 2 eteistä) ja siellä oli sekä jonkin verran valoa että normilämpötilaa viileämpi. Se oli onnistunein talvetuspaikkani tähän asti, mutta kevätpuolella sitten siirsin kasvit parempaan valoon. Aika hyvä ohjelinkki talvetukseen tässä.

Pelargonirivi kuvattu 12.9.2020

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy myös jäteasemalöytöni, kukkapöytä. Pääosa pelargoneista on ollut siinä koko kesän. Viime viikon myrskyn lähestyessä nostin virityksen sisään. Tuossa on todella kapoiset jalat, ei mikään kaikkein tukevin, vaikka muuten kiva. Ja on se pystyssä pysynyt.

En ollut kiinnittänyt kovin paljon huomiota pelargoneihin aikoihin. Jossain kohtaa aloin ihmetellä, miksi tuo valkoinen on noin merkillisen muotoinen. Vähän aikaa ihmeteltyäni muistin, että aioin muokata siitä rungollisen version ja olin nostanut pitkän haaran pystyyn ja ottanut siitä sivuversot pois. Jossain kohtaa keppi oli kuitenkin irronnut ja nyt se kukki iloisesti luikerrellen. Katsotaan nyt sitten mitä siitä ensi kesäksi leikkaan. 

Tukevavartisesta Hillevistä piti tulla rungollinen pelargoni, vaan ei tullut

Tämä pelargoni ei koskaan avaa kukkiaan kokonaan

Yllä olevan pelargonin nimilappu on Linea. Onko se sitten sama asia kuin netistä helposti vastaan tuleva tulppaanipelargoni Princess Linea? Sitten on sellainen kuin Linnea Andrea. Ota näistä nyt selvää. Ostin silloin samaa aikaan Pink Pandoran ja tämä kyllä näyttää siltäkin... Väärä lappu?? Hmmm ja silmien pyörittelyä....

Osaisiko joku kertoa, mikä tämä seuraava pelargoni on, laita ihmeessä kommentteihin. Sillä on ihan hyvä nimilappukin, seuraavassa kuvassa. Minulla ei nyt kyllä välähdä, mitä tuossa lukee. Varmaan ihan selvä asia, jos tietää, mikä tuo lajike on....  EDIT Kiitos, sain vastauksen: Neon Pink!

Lisäksi tuossa isossa kuvassa näkyy tuoksupelargoni. Olen tykästynyt niihin ja se talvehtii ihan hyvin ikkunalla, joten pistokkaitakin on hengissä useita. Se levittää melkoiset tuoksut huoneeseen, jos siihen koskee. 

Jotain muitakin pelargoneja löytyy, mutta ne eivät nyt kuki, joten eipä kaiveta niitä esiin. Katsotaan vielä daaliat. Pelargonit nyt vielä saa usein ikkunalla talvehtimaan, mutta daaliat on hankalampia. Ne talvetetaan juurakoina, joka on haastavaa, kun ei ole ihan siihen sopivan viileää kellaria. Kuvasin tämän hyvin talvehtineen oranssin tänään kasvihuoneessa, jossa se pakoilee huonoja säitä. Ei tänään ollut huono sää, mutta ruukku on tosi painava, joten saa nyt olla tuolla. 

Nämä kaksi muuta ovat tänä keväänä hankittuja. Vaaleanpunainen pompondaalia ja valkoinen kaktusdaalia. Tai semi-cactus lukee pussissa, netissä luki suomeksi vain kaktusdaalia. Molemmat on kukkineet hienosti ja niissä on edelleen monta kukkaa. Tuon vaaleanpunaisen kukat on aika pieniä. Kaktusdaalia on näyttävämpi, kukat ovat melko suuret ja sädehtivän valkoiset. 

Pompon daalia 'Stolze von Berlin'

Kaktusdaalia 'My love'

Pari kuvaa bonuksena tältä päivältä. Nöpö viihtyy yhä paremmin terassilla, kun maa on kylmä ja kostea. Kyllä se kävi sentään tarkistamassa, näkyikö leikkimökin luona myyriä. Nöpön koristuksena kärhön 'Ville de Lyon' kukka, joka on päättänyt kääntää naamansa pohjoiseen, toisin kuin kaverinsa, jotka ovat toisella puolen aitaa. 

Kesäpäivänhattu 'Sahara' ja lude

Etsin sen postauksen vanhoista pelargonilajikkeista tuohon alle, kohtaan 'lisää lukemista'. 

Mukavaa uutta viikkoa!