Ruusuni mun

 

Tänään katsotaan läpi, mitä ruusuja minulla on sydämessäni ja puutarhassani! En todellakaan ole mikään suuri ruusunkasvattaja, mutta sain Minnalta Hiidenkiven puutarhasta Paras ruusuni ikinä -haasteen, jonka laittoi alulle Pauliina Kukka& Kaali -blogista. Ajattelin koota tähän kaikki ruusuni ja toiveeni. Siitä ei tule kovin pitkä lista!

Eniten pidän ruusuista, joilla on tarina tai historia. Suosikkini ovat ne nimettömät sitkeät pensasruusut, jotka kasvavat äitini kotipaikan puutarhassa. Siellä ne kukkivat juhannuksen aikaan, kun menemme käymään. Pari kesää sitten kävin ne läpi ja tarkistin, ettei joukossa ole kurtturuusuja (haitallinen vieraslaji). Valitettavasti olen järjestellyt vain oman puutarhan kasvikuvia enkä tähän hätään löytänyt kunnon kuvia näistä ruusuista, vain tämän:

Vähän tähän samaan liittyy käsite löytöruusu. Löytöruusut ovat voineet sinnitellä jopa vuosikymmeniä ilman hoitoa vanhoissa puutarhoissa ja niiden nimet ovat unohtuneet. Sitten niitä on nimetty uudelleen ja historiaa on pyritty selvittämään. Jos hurahtaisin syvälle ruusuihin niin intoilisin ehkä näistä. Voisin hankkia vaikka tämän, sillä pidän siitä, että ruusulla on vahva tuoksu: 

Löytöruusu on esimerkiksi sammalruusu Vaarala. Löytyy Tahvosilta, ei minulta. 

juhannusruusu (myös postauksen ekassa kuvassa)

Tykkään niistä tutuista perinneruusuista. Omassa puutarhassani ovat perinteistä perinteisin juhannusruusu ja vaaleanpunainen tornionlaaksonruusu. Lyhythän niiden kukinta on, mutta tykkään siitä, että asiat tapahtuvat vuorollaan vuoden kiertokulussa. Kukinnasta pitää nauttia, kun on se hetki! Tuoksutella ehdottomasti. Juhannusruusut sopivat parhaiten paikkaan, jossa ne mahtuvat levittäytymään, joten ymmärrän, etteivät ne ole kovin pienen puutarhan omistajan ykkösvalinta. Tornionlaaksonruusu kukkii hieman pidempään kuin juhannusruusu, leviää vähemmän ja sillä on vähän piikkejä. Nimestäkin voi päätellä, että se on hyvin kestävä. Tykkään! Kovin näyttävä se ei ole:

12.6.2019 Edessä juhannusruusu ja heti sen takana tornionlaaksonruusu, jonka kukat ovat pienempiä, eivätkä näy hyvin kuvassa. Niitä kannattaa ihailla ihan lähietäisyydeltä, jolloin tuoksunkin tuntee. 

Tornionlaaksonruusu Rosa majalis Tornedal

Suomenköynnösruusu ’Pohjantähdestä’ en vielä osaa sanoa, onko se hitti vai huti. Ostin sen vitosella ja sijoitin ensin muualle. Lykkäsin sen kesällä valmistuneeseen pergolaan, koska se on tietojeni mukaan nopeakasvuinen ja kookas. Erityisesti tykkään siitä, että sen pitäisi talvehtia pergolaa vasten ilman mitään talvisuojausta. Mutta kun tätä viime kesän kuvaa taimestani katsoo, niin kyseessä voi olla huti. Toukka-armeija popsi sen lehdet. Lisäksi siinä on kamalat pitkät piikit – repiikö se ohikulkijat? Jos se on yhtä ruma ensi kesänäkin tai piikit alkavat ahdistaa, niin viskaan sen johonkin pihan perälle.

Pergolan oikeassa reunassa kukkii valkoisena melko kalju Pohjantähti

24.6.2020 Suomenköynnösruusu Pohjantähti portissa Kaarinan rosariumissa

Viimeisin hankintani ruusurintamalla on punainen neilikkaruusu ’F.J. Grootendorst’. Olen pitkään tykännyt neilikkaruusuista. Pensaat ovat aika pieniä ja vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kukinta kestää pitkään ja tykkään neilikkamaisista, miedosti tuoksuvista kukista. Tämäkin on vanha lajike (taidan todella tykätä historiasta). Näitä saa myös vaaleanpunaisena. Istutin tämän nyt syksyllä. 

Lisäksi olen lykännyt maahan pari äitienpäiväruusua. Iloisesti ovat nekin kukkineet useamman vuoden, vaikka toki hoidon puute näkyy kukkien määrän vähentymisenä. Ryhmäruusut eivät millään lailla ole (toistaiseksi) juttuni.

Neilikkaruusulla on ripsureunaiset kukat  ’F.J. Grootendorst’. Kuva Mustilan puutarha, sillä omani ei vielä kukkinut.

Äitienpäiväksi saatu ruusupuska 2015. Tänä vuonna tähän tuli yksi kukka...

Tulevaisuudessa voisin haluta kauniskukkaisia pensasruusuja. Niissä saisi olla sellaiset kunnon ruusun näköiset kukat, kuten Ritausma tai upeista uusista suomalaisista ruusuista esim. Sointu, jotka moni on maininnut tämänkin haasteen postauksissa. Haasteen alullepanija Pauliina (klik) kehui ’Schneewittchen’ -tertturuusua, sekin näytti upealta. Kauniita ruusuja on kyllä valtavasti, tykkäänkin käydä kukinta-aikaan Rosariumeissa (kirjoitin parista Turun seudulla täällä).

Haastan blogin Päivänpesän elämää, koska muistelen Katjan kirjoittaneen ruusuhaaveistaan. 

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Ihanat Rosariumit - Ruusupuistot Kaarinassa ja Maskussa

Ruusujen kukinta on nyt upeimmillaan, joten on paras hetki vierailla ruusupuistossa eli rosariumissa. Niitä löytyy tietysti monista paikoista. Turun ympäristössä kaksi hienoa löytyvät Kaarinan Veteraanipuistosta ja Maskusta museon vierestä. Molempiin on helppo piipahtaa, jos on muuten lähistöllä. Ja kauempana asuvat ovat tervetulleita kuvien kautta!

Kaarinan Veteraanipuisto

Kaarinan Veteraanipuiston ensimmäiset ruusut tulivat lahjoituksina Kaarinan muuttuessa kunnasta kaupungiksi vuonna 1993. Puisto perustettiin siis tuona vuonna ja nykyään puistossa on yli 200 ruusulajiketta! Pensasruusut ovat jo komean kokoisia ja hyväkuntoisia Puistossa on myös mm. tammia ja se on kokonaisuudessaan hyvin hoidettu kaupungin toimesta. 

Melko vilkas Voivalantie kulkee vieressä, mutta sen äänet eivät oikeastaan häiritse vaan puistossa on mukavan rauhallinen tunnelma. Puiston halki kulkee pitkä puistokäytävä. Puiston koko on hieman alle kaksi hehtaaria. 

 Ruusut on numeroitu ja niiden nimet löytyvät tauluista. Taulujen jalustoissa on upeat ruusut. Tietysti juuri minun kuvaamani ruusun nimi oli kulunut pois, mutta ei se nyt ole niin tärkeää. Mutta voi kun saisin tuoksut tähän mukaan!

Kaarina-seura on etsinyt ja löytänyt tänne myös löytöruusuja ja istuttanut ne.

Puistossa on tietysti myös veteraanikivi sekä kesäkukkaistutuksia. Tällä hetkellä puiston penkeiltä löytyy myös "penkkilenkki", Ikäinstituutin ohjeita voima- ja tasapainoliikkeisiin. 

Kaarinan veteraanipuisto ja rosarium sijaitsevat  siis Voivalantiellä, ihan keskustan kyljessä. Auto on helppo jättää kesäaikaan tyhjälle koulukeskuksen pysäköintipaikalle. Myös terveyskeskus on maamerkkinä ihan vieressä. 

Veteraanipuiston porteissa kasvaa Pohjantähti köynnösruusua

Maskun Rosarium

Masku-Seuran vapaaehtoisten ylläpitämä Rosarium sijaitsee Maskun "keskustaa" halkovan Maskuntien varrella, Maskun museon ja Luukkaan palvelukeskuksen kohdalla. Maskun museon pihasta lähtevä Hemminki Maskulaisen polku johtaa kävelysillan yli ja sitten oletkin jo perillä Rosariumissa.

Näkymä Rosariumista Maskun museolle päin. Vaalea talo on Nivolan talo. 

Aicha ruusu Maskussa

Ensimmäiset istutukset tehtiin Maskun kunnan omistamalle alueelle vuonna 1998. Istutusalueita on yhteensä kahdeksan ja yksi niistä on varattu maskulaisista pihoista kerätyille vanhoille pensasruusuille. Alueelle on kasvamassa myös pienimuotoinen puulajipuisto. Ruusuja on n. 400, lajeja ja lajikkeita noin 250, pääosin vanhanajan pensasruusuja, mutta myös ryhmäruusuja on mukana. Ruusuilla on nimikyltit.

Huomaa kauempana penkin ylle kaartuvan Hurdal norjanruusupensaan koko!

Tämän virolaisen ruusun kuvasin Maskussa  13.6.2020. Muut ruusukuvat otettu 25.6.2020

Täälläkin ruusut ovat komean kokoisia. Ne sijaitsevat osin rinteessä, joten niitä voi nähdä ensi vilkaisulla paljon! Paikka ei ole ihan yhtä huoliteltu kuin Kaarinassa vaan enemmän luonnon helmassa. Voit jatkaa  polkua myös pienen lammen ympäri, joka ei ole puistolampi vaan umpeenkasvava vanha uimalampi, esimerkiksi telkän pesäpaikka.

Rosariumiin vieressä on vehreä pieni jokiuoma. Taustalla punainen museorakennus ja aitat

Kaunis Nivolan talo, museo  ja aitat polun sillalta

Jos olet paikalla museon ollessa auki, niin poikkea toki sinnekin, se on ilmaista. Museorakennus toimi pitkään kestikievarina. Täältä olisit reilut sata vuotta sitten matkaillessasi saanut hevoskyydin esimerkiksi seuraavaan kestikievariin tai Turkuun. 

Maskun museon eli Palsalan museon (talon nimi) osoite on Maskuntie 98. Aukioloajat ovat täällä. 

Kävin museolla myös syreenien kukinnan aikaan. Rakennus on valmistunut 1840-luvulla .

Maskun museon näyttelyä

Oletko käynyt haistelemassa ruusuja puistoissa tai onko sinulla oma ruusuvalikoima puutarhassasi? Mukavaa viikonloppua!

Vaaleanpunainen päivä - pioni ja ruusu kukassa!

Tänään piti aamusta sännätä pihaan katsomaan, kun ikkunasta huomasin ensimmäisen pionin avanneen ensimmäiset nuppunsa. Vieressä ovat ruusupensaat vielä kukassa, joten niistäkin nyt kuvat. Eilen tein ihanan jäisen mansikkavälipalan, sen ohje lopussa. Paljon vaaleanpunaisia kuvia siis!

Enpä eilen vielä arvannut, että pioni aukeaa jo tänään. Mutta sää on hieno, lämpöä yli 20 ja puolipilvistä, joten kelpaa tässä kukkia. Juuri sopivasti ehdin raivata tuon edustan (edellinen postaus siitä). Suurin osa kukista on vielä nupulla. 

Tämä pioni jo lähes kokonaan auki!

Vieressä ovat ruusupensaat. Juhannusruusun kukinta tuntui menevän ihan hujauksessa, kun en ollut kotona sen aloittaessa kukinnan. Nyt se on jo aikalailla kukkinut. Perinteisten pensasruusujen perusvika tuo lyhyt kukinta. Tämä kuva muutaman päivän takaa:

Juhannusruusu 

Ihan pionin vieressä tornionlaaksonruusu kukkii vielä jonkin verran - sekin vaaleanpunaisena.

Tornionlaaksonruusu Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusussa on vielä joku nuppukin

Ruusupensaan takana pioni, joka tässä kuvassa ei vielä kuki

Ja toisesta suunnasta!

Eilinen jälkiruoka sopi vaaleanpunaiseen teemaan. Onko sinullakin vielä viime vuotisia mansikoita pakastimessa? Niistä syntyy ihana lämpimän päivän välipala. Sulata mansikoita niin vähän kuin mahdollista, niiden pitää olla jäisiä. Hommaa helpottaa, jos olet pakastanut ne soseena. 

Laita mukaan jäisiä banaanin siivuja, jos pakasteessa on. Pelkästään tästä tulee jo hyvää! Tai mansikoihin voi yhdistää myös vaniljajäätelöä ja tuoretta banaania. Minä laitoin näitä kaikkia ja vielä maustamatonta jugurttia ja muussasin kaikki sauvasekoittimella.

Koristeeksi suklaaströsseliä.

Syötävä ennen kuin sulaa!

Onko sinulla jokin luottoainesosa, jota käytät tämän tyyppiseen jälkiruokaan/ välipalaan?

Ei minun pihassani muuta vaaleanpunaista taida ollakaan kuin nämä?! Muilla väreillä siis jatketaan. Mukavaa uutta viikkoa!

Rippijuhlien kukat

Meillä oli helatorstaina tyttären rippijuhlat. Kävi vain niin huono tuuri, että sairastuin kovaan kuumeeseen juhlia edeltävänä päivänä. Ja nyt päivä juhlien jälkeen olen edelleen kovassa kuumeessa. Suuri osa viime hetken valmisteluista jäi siis tekemättä, mutta onneksi minulla oli sentään kukista suunnitelma, niin sain jotain sinne päin aikaan.

Pieni ruusu ja lankaköynnös kattilassa ja metalliamppelissa pöydällä

Tytär sai valita juhlien teeman ja se oli vaaleanpunainen ruusu. Tämä seuraava oli pääkukka-asetelma. Siinä on ainakin ruusua, pionia, neilikkaa ja gerbera. Reunoilla alemmalla tasolla on pikkumaljakkoja ja ylhäällä keskellä iso maljakko.

Lahjaksi tulleet valtavan pitkät ruusut laitoin omaan maljakkoon.

Tytär ja serkkuni onneksi hoitivat kakkuosaston. Harmittaa tietysti, kun ei tällaisia isoja juhlia ole edes joka vuosi ja minä vietin suuren osan juhlista sängyssä… Enkä kyennyt ottamaan hyviä kuvia.

Tämä ruusu oli vastaanottamassa vieraita ovella. Ruukkuistutukset ulos onneksi tein jo aiemmin.

Tämä seuraava ruusu taas oli terassilla. Hyvin aurinkoisia kuvia! Sää kyllä suosi!

Pari kuvaa vielä pihalta, nämä otin ennen sairastumista.

Krookus ja valkotäpläimikkä 

Hauskasti on levinnyt soraan ja kivien väliin tämä kasvi. Takana on purppurakeijunkukkaa. Saa vinkata kasvin nimen koska mun pää on ihan tyhjä...

Ja loppuun vielä helatorstain sankari ja vanhemmat.

Mulla taitaa mennä vielä viikonloppukin sängyssä, mukavampaa viikonloppua muille!