torstai 23. heinäkuuta 2020

Uusia istutuksia, mokia ja kärhöjen kukintaa

Tässä postauksessa palataan muutaman edellisen postauksen tunnelmiin, kun uusille alueille on tullut lisää kasveja ja vanha rouvakin eli viinikärhö Mme Julia Correvon pistää kukinnassa parastaan. Lisäsin postaukseen muutaman vinkin näiden Viticella-viinikärhöjen kasvatukseen. Ne ovat tosi helppoja ja hyviä, suosittelen! 
Istutushommissa sattui myös moka. Osaatko sinä kertoa, miten paha se oli?

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella

Viime postauksessa esittelin upouuden pergolamme (linkki tässä). Kerroin, että siellä on nyt köynnöksinä humala ja köynnösruusu sekä yksivuotinen kelloköynnös. Nyt olen täydentänyt köynnösvalikoimaa. 
Haaveilen pään päällä roikkuvista viinirypäleistä, joten keskelle asettui viiniköynnös Zilga. Se on valittu rehevyyden ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Sen sijaan minulta on mennyt ohi, että se arvostaa hapanta maata.... Uuuups. Huomasin asian äsken, kun googlasin Zilgan. Hmm, pitääkö tässä vielä vaihtaa sille havu-rodomultaa... Käytin kyllä paljon kompostimultaa, joka on yleensä aika hapanta. Ehkä kuitenkin muistin, että Zilga ei arvosta kalkkia, en ehkä kalkinnut multaa.... Onko sinulla kokemusta, vaatiiko Zilga tosi hapanta maata viihtyäkseen?   

Pitää ainakin siirtää tuo samalla perhosten iloksi ostamani valkoinen punatähkä muualle Zilgan kyljestä, koska se tykkää kalkista. Pergolan viereen istuttamani kesäkukat itivät huonosti (en ilmeisesti kastellut riittävän ahkerasti). Nyt siellä kuitenkin on peräti yksi unikko auennut ja monta nupullaan. Ja kukkii siellä toki muutakin, mm. muutama isosudenporkkana ja keväällä siirtämistäni ruusukkeista kasvaneet sormustinkukat. Mutta aion jatkossa laittaa tuonne enemmän perennoja.
Punatähkä ja Zilga - ei mikään unelmapari kun toinen haluaa kalkkia ja toinen ei
Muuta kukintaa pergolan verkkoa vasten. Keskellä sormustinkukka, oikealla köynnösruusu Pohjantähti
Humala, isosudenporkkana ja se ainoa unikko pergolassa

Zilgan istutin eilen, tänään sitten ostin havu-rodomultaa ihan muuhun tarkoitukseen. Vähän aikaa sitten kerroin uudesta mietiskelypaikasta vuoren kainalossa (linkki tässä). Kaipasin silloin ehdotuksia kasveista. Atsaleoja ehdotettiin ja niitä tulee! Tänään hankin ensimmäisen. Se on revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’. Sillä on tuoksuvat, kelta-valkoiset kukinnot, jotka erottuvat hyvin myös varjossa - siis toivottavasti ensi keväänä. Ruska-aikaan tämän pitäisi olla suorastaan hehkuva. On kotimainen taimi ja pärjäisi V -vyöhykkeelle asti. 
Nöpö auttoi istutuksessa:
Nöpö hyppäsi mietiskelypenkille ja tarkisti kuopan kaivuuta odottavan atsalean

Atsalea paikoillaan. Se näkyy polun päässä, kun talolta kiipeää vuorelle
Lupasin parempia kuvia vanhasta rouvasta. Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii jälleen tänäkin vuonna täysillä. Ihana ja vaivaton kärhö, suosittelen! Sen kaverina kasvimaan portissa on humala. Sekin oli moka: Liian ärhäkkäkasvuinen köynnös pieneen porttiin. Mutta olen luopunut ajatuksesta poistaa se. Kun kasvi viihtyy näin hyvin, niin pitää olla tyytyväinen!
Humala Humulus lupulus
Tarhaviinikärhö (Clematis Viticella-Ryhmä) 'Mme Julia Correvon' sekä humala (Humulus lupulus)

viinikärhö

Viinikärhö Viticella
Faktoja viinikärhöistä ja tarhaviinikärhöistä (Viticella): Ne eivät viihdy puolivarjossa niin hyvin kuin muut kärhöt vaan arvostavat kunnon aurinkopaikkaa. Ne eivät myöskään kärsi niin helposti kuivuudesta. Kuitenkin ne tykkäävät, että niiden tyvi on varjossa (kuten kaikki köynnökset). Köynnösten eteen kannattaakin laittaa esim perennoja tai kesäkukkia kasvamaan suojaksi. Nämä kärhöt kukkivat saman vuoden versoilla, joten tarvittaessa ne voi leikata alas keväällä. Omastani leikkaan kuivan yläosan, mutta jätän sen osan, joka tekee keväällä hyvin silmuja. 
Humala, lehtikaali, pergola
Kärhö Madame Julia Correvon sekä humala kasvimaan suunnasta. Etualalla potut ja lehtikaali (yksi päässyt pois verkon alta kuvan oton ajaksi). Taustalla uusi pergola ja sen takana paviljonki. Kärhöllä on oikea aurinkopaikka tässä. 

Ettei muille kärhöille tule kateus, niin laitetaas heistäkin pari kuvaa. Tässä paviljongin puolen puutarhaportissa pitäisi olla viime vuonna istutettu Jackmanii. Ei näytä ihan siltä kuin odotin, on punaisempi. Olikohan tämä nyt kuitenkin joku muu? Miltäs sinusta näyttää?

Ehkä tämä onkin Jackmanii, ei nimittäin kuki. Kukintaa hoitelee unikko ja muut kesäkukat

 Loppuun vielä todetaan, että onpa muuten hienosti mustikkaa tänä vuonna ja ihan siis kotipihassa! Kiitos pörriäisille pölytyksen hienosta hoitamisesta keväällä! 
Mukavaa loppuviikkoa sinulle lukija!

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Nyt on pergola!

Vihdoinkin meillä on pergola puutarhassa! Onhan tätä suunniteltu ja rakennettu jo hyvä tovi! Tässä kuvat ja meidän rakennustapa. Pergolassa on köynnösseinä ja kiva riippukeinu rentoutumiseen. 

Musta puinen pergola

Pergola sijaitsee paviljongin ja kasvimaan välissä, lammen edustalla. Paikka on kaivannut ryhtiä tuovaa rakennetta. Pergolassa on köynnösseinä suojaamassa eteläpuolta ja se aukeaa pohjoiseen lammen suuntaan. 

Sekä kasvimaalle että paviljongin alueelle johtavat mustat puutarhaportit ja pergola tavallaan yhdistää ne toisiinsa (välissä on kuitenkin useampi metri tilaa). Pergolan käytävä on niin leveä, että siitä mahtuu kulkemaan myös ajettavalla ruohonleikkurilla, sillä "lattiana" on ruoho.
Köynnökset portissa
Pergola kuvattu kasvimaan portilta. Taustalla häämöttää paviljonki.

Riippukeinu pergolassa
Etualalla näkyy paviljongille vievä puutarhaportti

Pergolan kalustus on minimalistinen. Siellä voi rentoutua riipputuolissa, joka on ostettu Granitista. Valitettavasti en löytänyt niitä nyt nettikaupasta, mutta tilanteen voit tarkistaa täältä. Penkki on tehty samoista laudoista kuin pergola. Laudat on kiinnitetty metallisiin jalkoihin. Me ostimme nämä jalat Kustavin savipajan pihasta. 


Puinen pergola puutarhassa
Riippukeinussa. Taustalla kasvimaa ja kasvihuone. Portissa kukkii kärhö 'Mme Julia Correvon'. Toisella puolen humala.
Kelloköynnös raudoitusverkossa
Haluamansa penkin voi kätevästi työntää metallisiin jalkoihin. Kelloköynnös kiipeilee raudoitusverkossa.

Pergolan eteläpuolen köynnösseinäksi valitsin loppujen lopuksi raudoitusverkon. Tuossa on yhteensä neljä isoa palaa. Pergolan eteläpuolella on uusi kohopenkki, jossa pergolaa valloittavat tällä hetkellä humala, kelloköynnös ja köynnösruusu Pohjantähti. 

Humala on viihtynyt valtavan hyvin kasvimaan portissa, siksi jaoin sitä tähänkin. Ja nopeasti se leviääkin. Kelloköynnös on yksivuotinen, se on ruukussa. Sen viereen on tarkoitus laittaa vielä joku monivuotinen köynnös. Lisäksi rakensin pergolan päähän jämäpaloista istutuslaatikon, jossa on sinisade (pieni taimi). 

Köynnösten lisäksi tuossa piti kukkia ihanasti kesäkukat, mutta ajatukseksi - tai siis siemeniksi - jäi. Kovasti mielestäni kastelin, mutta en ehkä sittenkään tarpeeksi (inhoan kastelua). Täytyy laittaa tuohon jotain paahdetta kestäviä perennoja tai niittykasveja. 


Humala on jo ehtinyt löytää ylhäältä metallisen tuen, joka tukee pystytolppia "katto"rakenteeseen

Sinisateen tueksi maalattiin vanha naulakko mustaksi ja kiinnitettiin tolppaan

Pergolan teknisiä tietoja  

Pergola on tehty jykevästä puusta (50 x 150 mm). Jokaisessa pystytolpassa on kaksi lautaa. Perustukset tolpille on tehty kahdesta päällekkäisestä pilariharkosta, joihin on betonilla kiinnitetty pilarikenkä. Meillä on routiva savimaa, siksi näin raskas rakenne. Siis perustuksissa, puuosa olisi tietysti voinut olla kevyempi, jos niin olisi haluttu. Meillä on niin iso piha, että tällainen järeämpi rakennelma toi tänne sopivasti ryhtiä. Pituutta pergolalla on hiukan alle 5 metriä. Tolpat ovat päissä ja keskellä (yht. 6 kpl). 

Väliaikaisen vaakalaudan ja vatupassin avulla pergolan suoristus. Pergolan ylälinja on suora, vaikka maa viettää. Siksi pilariharkot ovat eri korkeuksilla. Oikeanpuoleisista pystytolpista tehtiin lisäksi muita korkeammat, koska ne ovat alamäessä. 
Kahden vierekkäisen pystytolpan väliin on kiilattu pitkä ylärima. Sen päällä ovat poikittaiset puut, joihin on tehty lovet.


Pystytolpat muodostuvat siis kahdesta laudasta, joiden väliin on liimattu ja ruuvattu tukipalat. Näin syntyi rako, jonne sai tyylikkäästi kiilattua yläriman sekä kiinnitettyä raudoitusverkon.

Pergolan lähistöllä on tuoleja ja pöytiä, joita sinne voi tarvittaessa siirrellä. Tarkoitus on parantaa näkymää pergolasta lammelle siirtämällä yksi marjapensas. Liuskekivipolut nurmikolla olisivat kiva lisä, kuten tietysti lisäistutuksetkin...


EDIT. Tässä linkki pergolan ideointipostaukseen, kuvissa erilaisia pergoloita. Kannattaa katsoa myös Pinterest tauluni aiheesta.
Tässä linkki myöhempään postaukseen, kun pergolaan tuli viiniköynnös.


lauantai 11. heinäkuuta 2020

Puutarhakuvia

Kesälomani aloituksena kukikas postaus. Satunnaisia potretteja pihan kukkijoista. Kuivuus ei enää todellakaan kasveja uhkaa, ennemmin hukkuminen.
Aloitetaan pioneista jotka kukkivat pika-aikataululla tänä vuonna. Onneksi daaliat ottavat rauhallisemmin.



Daalia 'My Love' 

Sadetta terassin kelloköynnöksille

Sormustinkukkia on tänä vuonna paljon
Köynnökset kasvavat mukavasti. Luotettava viinikärhö 'Mme Julia Correvon' on taas aloittanut kukinnan kasvimaan portilla. Kelloköynnöksiä on siellä täällä, mm. tänä vuonna ekaa kertaa puutarhakeinua kiipeämässä. Siellä on jo pieniä nuppuja!
Viinikärhö 'Mme Julia Correvon' 

Kelloköynnös

Nuppu! 

Kesän luonnonkukkia puutarhasta

Hyönteishotellissa on asukkaita! Asukkaat ovat tehneet omat, harmaat ovet. Tähän palaan myöhemmin toisessa postauksessa. 
Isotöyhtöangervot ovat vielä ihanan raikkaan valkoisia

Kesäkukkia
Tänä viikonloppuna aloitin loman ystävien kanssa mökillä (ei omallani) . Ilta oli kaunis ja nyt sataa lotkottaa vettä. Toivottavasti heinäkuulle saadaan vielä paljon kauniita päiviä! 
Ilta mökillä

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Mietiskelypaikka lammelle

Kerron tällä kertaa omasta lammestamme sekä sen lähelle kalliolle syntyneestä mietiskelypaikasta. Poikani korjasi vanhan puutarhapenkin ja sitä kautta syntyi ajatus penkin uudesta sijainnista. Viime vuosina korkealla kalliolla oleva rauhallinen kolo on saanut uutta käyttöä. Kuvassa se pilkottaa vedestä nousevien tikkaiden yläpäässä, suuren männyn luona.


Meillä on isokokoinen puutarhalampi, pyöreähkö muodoltaan. Lampi on syvä, ainakin kolme metriä, joten siinä voi hyvin uida - ihmiset ja eläimet. Siellä asustelee vesimittareita ja muita selkärangattomia, tähän aikaan kesästä alkavat kuoriutua sudenkorennot. Keväinen ohjelmanumero on bongailla manterien, eli vanhalta nimeltään vesiliskojen, kuhertelua veden alla. Alkukesäiselle perheeni piknikille harkitsi osallistumista uiva rantakäärme, joka kuitenkin onneksi katosi kaislikkoon. Se ilmeisesti mieluummin ui lammen yli kuin lähti kiertämään sitä. Ehkä sille maistuvat manterit?
Muutaman vedon mahtuu kumiveneellä ottamaan

Manterit (Lissotriton vulgaris) veden alla. Koirailla on keväällä liehuva harja, kuin pieniä lohikäärmeitä.
Selvemmän kuvan ja tietoja näkee täältä.

Lampi on käsitykseni mukaan kaivettu joitakin vuosikymmeniä sitten laajentamaan lähteen aluetta, jotta laiduntavat lehmät ovat voineet käydä siellä juomassa. Tonttimme lukuisat isokokoiset männyt ovat hauskan haaraisia ehkä siksi, että lehmät ovat kyhnytelleet niihin itseään, kun puut olivat nuoria. Vanhan maatila on yhä lähistöllä, mutta lehmiä täällä ei ole nähty vuosikymmeniin. Alueen maaperä on tiukkaa savea, joten mitään keinotekoisia materiaaleja ei ole lammen tekoon tarvittu. Savimaalle lammen voi nykyäänkin perustaa ilman muoveja, vaikka ei lähdettä olisikaan.
"Vuori" vastarannalla. Puutarhan puoleisella rannalla on penkki pienellä hiekkarannalla, jonka tein muutama vuosi sitten

Talon ja lammen välissä on pieni "vuori", suuri pyöreä kallio. Fengshuita tunteville tiedoksi, että se on suunnilleen siellä, missä vuoren kuuluu ollakin. Sieltä on hienot näkymät lammelle (ja naapurin roska-astialle). Lasten kasvaessa alueen käyttö on lisääntynyt, sillä pieniä lapsia ei sinne voinut itsekseen päästää. Nykyään vuorelle voi vetäytyä omiin oloihin tai pitää piknikin. Hurjemmat kuin minä ovat myös hyppineet sieltä uimaan.
Oven edustan kukkien takana häämöttää "vuori"

Pieni polku kulkee mustikkarinteessä, porttirakennelma on viimeinen pala vanhaa lampea ympäröivää aitaa. Sen oikealla puolella olleen aidan pätkän poistin nyt.. Se oli hyvin huonokuntoinen

Mietiskelynurkkaus syntyi pienin järjestelyin: Poikani laittoi uudet laudat vanhaan metallijalkaiseen puutarhapenkkiin (Kiitos hänelle ja myös isälleen, joka vähän auttoi ja neuvoi!). Revin pois osan viimeisestä pätkästä edellisten asukkaiden rakentamaa lammen ympäröivää aitaa. Kannoimme penkin ylös. Parilla vanhalla betonilaatalla penkki nousi sen verran ylöspäin, että lampea näkee istuessa. Karsin vielä joitakin oksia ja siirsin yhden katajan. 

Tilan rajaaminen on tärkeää, jotta oleskelupaikasta tulee viihtyisä. Penkin taakse kokosin pudonneista isoista männyn oksista tilanrajaajan/ näkösuojan. Tänne en tee lattiaa. Aluetta ei käytetä päivittäin, joten toivon sammaleen kestävän. Luonnonkasvillisuuden joukkoon voisi vielä istuttaa jotakin mukavaa kukkivaa. Mutta muuten on hyvä näin!
Penkiltä näkyy valkoinen kasvihuone (naapurin talo on kuvassa peitetty)

Uusi mietiskelypaikka

Bloggaaja testaa penkkiä ;) Takana näkyy männynoksia, joita kokosin penkin taakse "huoneen seinäksi"

Penkiltä näkymä ylöspäin

Jatkan joku toinen kerta lammesta vähän lisää. Voit ehdottaa, mitä istuttaisin mietiskelypaikalle!
Ihanaa kun on tällä viikolla tullut sadetta! Mukavaa viikonloppua!

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...