Kevät etenee ja uusi komposti

 Kukkia plompsahtelee esiin ja pörriäisten sekä lintujen lajikirjo kasvaa. Tällä auringon helotuksella on jo lähes kesäfiilis, mutta vihreys vielä puuttuu. Puutarhaan on rakennettu myös uusi puutarhakomposti, joka on tänään esittelyssä. 

Vanha puutarhakompostimme on tullut tiensä päähän. Puusta ja verkosta rakennettu kompostikehikko ei nyt vaan kestä loputtomiin. Puutarhakompostin lisäksi meillä on tietenkin lämpöeristetty kompostori keittiön biojätteille, koska mullalle on aina käyttöä puutarhassa.

Uusi puutarhakomposti rakennettiin paloina sisällä ja koottiin paikallaan. Se sijoitettiin vanhan lähelle puutarhavajan taakse. Sijoittelu toi pientä päänvaivaa, koska alueella on melkoisesti kiviä ja kalliota, mutta pienimuotoisilla maansiirtotöillä ja vesakon kaadolla saatiin tasainen paikka aikaan. Tällainen tuli:

 

Rakennusvaihe

Kompostissa on kaksi lokeroa, toista voi täyttää, kun toinen vielä muhii. Sivuseinien pituus on noin 125 cm. Valmistusmateriaalina lautaa ja vanhoja trukkilavoja. Etureunassa on kolot, johon saa etuseinän hyvin kiinni, kun komposti alkaa täyttyä. Jalkojen alla on betonikivet (tai kalliota toisessa reunassa), etteivät jalat ole suoraan kosteassa maassa.

Edellinen komposti oli liiankin suuri, sitä ei saanut käänneltyä, kun oli innostuttu oikein täyttämään sitä. Toisaalta liian pieni ei lämpene riittävästi. Lämpenemistä auttaa, kun katoksi virittää muovin tai vaikka vanhan räsymaton.

Uuden pohjalle olen laittanut jo risuja, ne auttavat ilmaa kiertämään. Niiden päälle tulee myös vanhaa kompostia, jota aion ottaa lämpökompostorista. Se on nyt jo viikkoja ollut mittarin mukaan ainakin 40 asteessa, joten siellä on lähes valmista tavaraa.  Siinä tulee hyviä mikrobeja uuteen kompostiin. Ehkä haen myös hevonlantaa tallilta, sillä saisi ytyä tulevaan multaan. 

Yksi iso kivi piti totta kai siirtää pois tieltä, näitähän riittää. 

Lisää kompostointivinkkejä voi lukea vaikka marttojen sivulta, klik.
Otetaas muutama kukkakuva. Postauksen ekassa kuvassa näkyy värikimara takana, siellä on seuraavan kuvan krookuskattaus. Muutenkin krookuksia on puskenut todella ilahduttavasti joka puolelta.

Keijunkukan kaverinakin krookuksia (tai sahrami)

Lumikellot jatkavat yhä kukintaa

Mahtavia kevätfiiliksiä voi kokea myös meren rannoilla. Muuttolinnut ovat täällä! Vielä siistimpää olisi, jos linnut tunnistaisi. Vinkkiä saan katsomalla tiira.fi sivulta, mitä muut ovat paikalla nähneet. Suosittelen rekisteröitymään, jos lintujen tunnistaminen yhtään kiinnostaa. Esimerkiksi äskettäin saapuivat selkälokit, jotka ovat viettäneet talven jossain Intian valtameren suunnalla. On siinä matkaa! Selkälokkien hyvä tuntomerkki on musta selkä, mutta ovat söpömpiä kuin merilokit. 

Mietoistenlahden lintuvilinää

Sinivuokkomätäs kukkii terassin pielessä

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Puutarhan eläinvieraita ja kompostin sulattelua

Täällä lounaisnurkassakin on talvea riittänyt - ihan hämmästyttävää! Lumella näkee myös mukavasti puutarhan vierailijoiden jälkiä. Monia tassuttelijoita on näkynyt myös ihan ilmielävinä, niitäkin kuvissa. Maisematkin on olleet kauniita, värit vain tuntuvat puuttuvan. Kunnon talven varjopuolena komposti jäätyi, joten sitäkin pääsin sulattelemaan. 

Kuten kuvasta näkyy, puutarhassa menee paljon jälkiä. Isompia vakiovieraita ovat ainakin rusakot, ketut ja oravat sekä naapurien elikot (nää sais pysyä pois). Lisäksi on pieniä asukkaita. Seuraavat kaksi kuvaa on saman otuksen reitiltä, mutkia ja ylämäkeen tiheneviä askeleita:

Jäljet johtavat terassin alle. Tämän takia toivoisin, että kissamme vaivautuisi välillä ulos ja pitäisi pikkuotukset hiukan varpaillaan. Nöpö kuitenkin käy yleensä vain laittamassa nenän oven rakoon, toteaa ettei kevät ole tullut ja kääntyy takaisin sisälle. Joten hiirellä oli leppoisa tuokio yhtenä päivänä myös lintujen ruokintapaikalla:

Yleensä me ei laiteta tuonne kauraa, kun tintit ei sitä syö vaan levittävät ympäriinsä. Hiiri oli kaurasta onnellinen. Mutta jatkossa en laita kauraa, yritän ruokkia vain lintuja!

Oravia täällä on monta, yksi päivä näin neljä yhtaikaa. Seuraavan kuvan orava on parhaansa mukaan maastoutunut rungolle ja pysyi paikallaan tosi pitkään. 

Syynä oli varpushaukka, joka lensi yli ja tavoitteli pikkulintuja. En tiedä, saiko se saalista. No ei ainakaan napannut tätä oravaa. Oravan jälkiä meni tänään vasta sataneessa lumessa pitkin loikin ylös portaita ja puuhun:

Potkukelkka on tosi kiva, kun pihassamme on kunnon alamäki postilaatikolle

Kompostin sulattelua

Komposti veti jäähän. Oma moka, sinne pitäisi viedä usein tavaraa talvella. Itsellä tuppaa välit venymään. Kansi jäätyi kovilla pakkasilla kiinni, joten säännöllinen täyttö ei todellakaan onnistunut. Itse olen valinnut sen laiskan-talvikompostoijan-taktiikan, että laitan tosi vähän kuiviketta, jotta kompostiin mahtuisi koko talven kamat, vaikka se jäätyisi. Sulaahan se keväällä joka tapauksessa. Noh, joko en ole tyhjentänyt kompostia riittävästi syksyllä tai jätettä on tullut paljon, kun komposti tuli täyteen.

Tänään ulkolämpötila nousi nollaan, joten menin hakkaamaan melko jäistä valmista tavaraa pois kompostin alaosasta. Pistin sinne tilalle kanisterin täynnä kuumaa vettä:

Vesipullo meni siis kuvan oton jälkeen kompostiin sisälle, ei se tuossa kannella taida lämmittää ;)

Sitten luukku paikalleen ja paljon lunta ympärille eristeeksi. Hautaisin kuuman vesipullon myös kompostin yläosaan. Pitää seuraavaksi mennä katsomaan, saanko kasan laskeutumaan alaspäin, että yläosaan mahtuisi taas uutta jätettä. Yläosa ei ole jäässä, mutta keskiosassa voi olla ongelma...  

Mitäs keinoja on kompostin virkistämiseen? 

• Jätteiden säännöllisen lisäys olisi siis ykkösasia
• Talvella voisi käyttää valmiina myytävää teho-/ talvikompostikuiviketta. Olen huomannut, että se oikeasti on parempaa (ja hintavaa). Tänä vuonna olen käyttänyt vain itse tehtyä kuiviketta. 
• Kuiviketta kannattaisi säilyttää lämpimässä. Vien nyt pienen ämpärillisen eteiseen, niin se ei sitten kylmennä kompostia. Myös biohiilen säännöllinen käyttö voisi kuulemma olla hyvä. 
• Jos autotallissa olisi paremmin tilaa, niin yksi hyvä ratkaisu olisi pitää komposti autotallissa talvella. Jotkut virittävät sulatusjohtoja kompostiin, itse en siihen ryhtyisi.
• Kalanperkeet, kompostiin pissaaminen, mitäs näitä olisi hyviä herätteleviä aineita..?

Lumienkeleitä

Terassin lumiportaat

Puutarhan pergola toisesta suunnasta kuin postauksen ekassa kuvassa. Etualalla kasvimaan portti

Jopa kallion päällä on jonkun kulkureitti

Talvisen kaunista on ollut. Usein vaan tuntuu, että talvesta puuttuu värit kokonaan. Välillä sentään näkyy sinistä taivasta, mutta ei tänään. Aurinkoiset kuvat siis vanhempia, harmaammat otettu tänään 20.2.2021.

Mukavaa viikonloppua ja talvilomaa niille, joilla se alkaa!

Tammikuun tunnelmia ja lintuja

Kiireenkin keskellä on hyvä välillä huokaista, keskittyä hetkeen ja vetää syvään henkeä. Tässä tunnelmakuvia ja lintulaudan elämää. Kurkataan myös kompostorin luo. Tällaisesta talvesta minä tykkään, kun on kauniita hankia, joista valot heijastuvat. 

Mustarastas ja talitintti

Talitintti ja pähkinä

Vein eilen monenlaisia herkkuja linnuille tarjolle. Kokonaiset pähkinät sieltä ensimmäisenä kaiveltiin mukaan - ennen kuin orava ehtii paikalle. Luulisi olevan hankalaa ruokaa, mutta kai tuolla nokalla pähkinän kätevästi pilkkoo jossain pensaan suojissa. 

Kotitie nyt

Lunta on saatu tänne lounaisnurkkaankin, mutta ei mitenkään tolkuttomasti. On pärjäilty sen kanssa. Ja nautitaan siitä, kun ei koskaan tiedä, miten kauan valkoisuutta kestää. Hups vaan tulee plussaa ja kahlataan taas kurassa. Mieluummin olen kuurassa.

Potkukelkka pääsi välillä hautautumaan. Jänisten olemassaolon huomaa jäljistä - toivottavasti ei puiden rungoista. 

Minulla on nyt todella kiirettä töissä, siksi en yritäkään tehdä kovin asiapitoisia postauksia. Kiireisellä työpätkälläni on onneksi selkeä mitta, vain kuukausi. Tänä aamuna kyyditsin tyttären kasseineen bussipysäkille. Piti taas ottaa kuvia kun oli niin nättiä:

Eilen töistä tullessa aurinko painui kohti taivaanrantaa ja varjot kurottivat hangelle:

Lintulaudalla on ottanut pois sen pienisilmäisen muoviverkon, joka oli sekä ruma että mahdollisesti linnuille vaarallinen. Tämmöinen viritys löytyi kellarista. Ei tämäkään kehikko hirmuisen tyylikäs ole, mutta ainakaan tähän ei voi lintu jäädä jalasta kiinni ja väri ei hypi kuvissa silmille. 

Pyöreä malli myös edelleen käytössä.

pikkuvarpunen

Vuoden alussa aloin pitää taas kirjaa, mitä lintulajeja olen nähnyt. Lista on vielä tosi lyhyt. Varikset ja vastaavatkin ovat olleet niin kaukana, että lajinmääritys on jäänyt yleensä tekemättä. Lintulaudalla ovat käyneet talitiainen, sinitiainen, pikkuvarpunen, kuusitiainen, käpytikka, mustarastas ja punatulkku. Naakan näin kaupungilla. Lajeja siis kokonaista 8. Ei kehumista. Mutta suosittelen listan pitämistä, on kiva seurata, mitä kaikkia vähitellen kertyy.  

Mustarastas

Käytän lämpökompostorin kuivikkeena yleensä itse tehtyä puuhaketta (se kun on ilmaista). Komposti on ollut allapäin ilmojen kylmettyä ja kun silmiin osui tämä pussi niin päätin ilahduttaa kompostia oikein ostokamalla. Lämpötilan lasku on ainakin pysähtynyt, joten kenties siitä on apuakin. Tästä on jossain blogeissa tainnut olla enemmänkin juttua. Hinta oli oli kovempi kuin puupellettipussilla, jota varsinaisesti menin ostamaan, joten en näitä aio jatkuvasti ostella. Ne puupelletit ovat muuten ihan paras ja edullisin kissanhiekka, suosittelen!

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kauniita talvipäiviä! 

Syksyn loistoa, multaa ja tinttejä

Olenko pudonnut luonnon ihmemaahan?! Kysymys on noussut monesti mieleen tänä syksynä, kun ruska on leiskunut upeana ympärillä. Mutta ihan tätä arkista kotimaisemaa se on ollut.  Viime viikolla alkoi täällä lounaisrannikolla lehtien joukkoputoaminen, mutta vielä on kauniita värejä jäljellä – ja jopa muutama kukka. Ruska ihailun ohessa olen tehnyt syystöitä ja ostin viime viikolla uuden lintulaudan, joka on saavuttanut suuren suosion.

Tässä postauksessa pääpaino on syksyn väreillä ja tunnelmilla!

Hevoskastanja pitää tiukasti kiinni lehdistään.

Viimeiset kukkijat

Täällä melkein meren äärellä pakkanen ei ole vielä pahasti puraissut. Muutama viimeinen kukka vielä kukkii. 

Kärhössä on vielä yksi kukka

Tänä vuonna kultapallot jäivät ihan kääpiöiksi. Ne kasvoivat kuivalla paikalla ehkä puolimetrisiksi. Mutta pihan viimeisiä kukkijoita ne ovat jälleen.

Kultapallo Rudbeckia laciniata ’Goldball’

Syyshortensia Wim's Red on nyt tämän värinen

Kesäkukista on jäljellä keijunmekko. Se on aina vaan kivan näköinen, joten olen antanut sen olla terassilla. 

Keijunmekko 21.10.2018

Tein lehtikompostiin tilaa uusille lehdille. En haravoi niitä kaikki pois, mutta kiveykset pitää puhdistaa ja muualta poistan paksuimmat lehtimatot. Kompostista löytyi ihan multaa muistuttavaa tavaraa:

Lehtikompostin tuote matkalla kasvimaalle.

Kukkia ei niin kaipaa kun kauniita värejä riittää muutenkin. 

Purppurahappomarja on punainen kesälläkin, mutta vielä hienompi nyt. 21.10.2018

Pionin lehdet 2.10.2018

Kasvihuoneen tomaatit

Tomaatit on tältä kaudelta poimittu ja kasvustot roudattu kompostiin. Tältä näytti 18.10.2018. Vielä siellä punoitti, mutta kypsyminen oli jo ihan onnetonta. Jonkun verran poimittuja tomaatteja on vielä kypsynyt sisällä.

Loput tomaatit oli aika siivota pois 18.10.2018

Lintulauta ladattu siemenillä

Ostin viime viikolla uuden lintulaudan. Yritin valita sellaisen, joka pysyisi puhtaana ja josta orava ei ryöväisi ruokia. Ja haluaisin sen kestävän monta vuotta. Tykästyin tähän metalliseen, löytyi ihan lähi-Tokmannilta:

Orava kävi heti tutustumassa uuteen lintulautaan, mutta ei saanut sieltä mitään.

Linnut ovat ottaneet uuden ruokintakauden innokkaasti vastaan. Olen siirtänyt lintulaudan suojaiseen paikkaan. Meidän (etenkin kissan) on helppo tarkkailla lintuja makuuhuoneen ikkunasta. Kukaan ei kävele tuosta ohi, joten saavat olla rauhassa. Ennen kaikkea uskon lintujen arvostavan sitä, että vieressä on suuri pensas, jonne on helppo mennä turvaan. Myös pienen metsikön reuna on ihan lähellä.

Kuva 16.10.2018, muutaman päivän kuluttua kaikki takana näkyvän angervon keltaiset lehdet putosivat

Lähinnä tuossa käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Tutustumassa on käynyt myös käpytikka, närhi ja harakka. Mustarastaat hengailevat maassa. Kiva kun mustarastaalla on nyt lajitovereita. Viime talven se vietti pensaan juurella ihan yksin. Se pesi taas kesällä vakipaikallaan talon nurkalla ja ilmeisesti sillä on nyt perhe seuranaan.

Nöpö tykkää keskeneräisestä terassin kulmasta.

Ja vielä yksi kuvakollaasi, meinasin jo unohtaa. Viimeinen kuva ennen kuin buddhani siirtyi talvisuojaan:

Mukavaa viikonloppua sinulle lukija, kiva kun kävit!