Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 

Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.

Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 

Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

Joulun kukat, ja sammaleet myös

Viikonloppuna innostuin hankkimaan jotakin uutta ja kaunista jouluksi siivottuun kotiin. Päädyin kukkiin, ei kovin yllättävää! Erikoisempaa oli, että hurahdin myös sammaliin. Tein siis kaksi hankintaretkeä, toisen paikalliseen kukkakauppaan ja toisen pihapiirin sammalmättäille. Kukkakaupasta mukaan tarttui kasveja, jotka toivottavasti ilahduttavat vielä joulun jälkeen. 

Päädyin tuomaan kukkakaupasta kassillisen erilaisia "irto" joulukukkia: Gaultheria eli joulupuolukka, skimmia, mehikasveja ja pieni havu. Suurimman osan sijoittelin puiseen lasikattoiseen laatikkoon.  Puulaatikkoon ei voi suoraan laittaa multaa, joten osa kasveista on omissa ruukuissaan ja osa on istutettu muovilaatikkoon. Joulupuolukka tuo kauniisti rehevyyttä ja väriä istutukseen. Se on tämän vuoden suosikkini. Matalat sammaleet ovat ihana pehmeä matto mehiruusukkeiden ympärillä.

Laatikossa omissa ruukuissaan ovat gaultheria ja havu. Muoviastiaan on istutettu kaksi mehikasvia ja sammalia.

Gaultheria (Gaultheria procumbens) eli joulupuolukka eli lamosalali, suloinen punaisine marjoineen

Skimmia osoittautui liian korkeaksi laatikkoon, koska haluan että kannen voi myös sulkea. Löysin pari vanhaa kivaa jouluasetelmien ruukkua. Toiseen ruukkuun pääsi skimmia ja toiseen aiemmin ostetuista hyasinteista ne, jotka eivät vielä ole avanneet kukkiaan.

Jos hyvin käy, näistä kukista on iloa kauemmin kuin vain joulun ajan. Olen joskus saanut skimmian pysymään hengissä useamman vuoden. Hoitoa helpottaa että mulla on vähän viileämpi viherhuone. Pintamullan pitää kuivahtaa, vesi ei saa seistä lautasella. Skimmian voi viedä kesällä ulos varjoon ja se kestää myös syksyn viileyttä, ainakin vähän. Voisi käyttää siis ainakin alkusyksyn asetelmissa? 

Myös joulupuolukka voi olla pitkäikäinen kasvi. Hyasintin sipulit laitan toiveikkaana maahan myöhemmin. Mehikasvit todennäköisesti jatkavat meillä pitkään huonekasveina, tytär varasi jo yhden itselleen joulun jälkeen. 

Omissa ruukuissaan skimmia (Skimmia japonica), hyasintit ja takana jouluruusu

Punanuppuinen skimmia sekä hyasintit ja jouluruusu

Keräilin pihalta sammalia ja löysin tosi kauniita. Niinpä innostuin tekemään myös pelkän sammalasetelman. Tai no ei ihan pelkkiä sammalia, joukossa oli myös jäkäliä. Mutta näiden parissa voisinkin jatkaa lisää ja tehdä toiste vielä oman päivityksen. Jos meillä talvi jatkuu näin leutona, niin sammalia on helppo käydä poimimassa.

Ulkonakin kukkii! Edellisten joulujen jouluruusut ovat ihan fiiiksissä tästä brittihenkisestä talvesta ja availevat nuppuja! Yhdessä on jo osa kukista auki ja toinenkin jouluruusu puskee nuppuja. Muut ovat vain tyytyväisen vihreitä. Ulos pääsee tämän jouluinenkin jouluruusuni heti joulun jälkeen, jos sää on näin lauha. Se on nimittäin vähän kärsivän näköinen sisällä.  Ehkä ensi vuonna en enää osta ollenkaan uutta sisälle?

Kuulisin mielelläni, jos olet saanut gaultherian tai skimmian viihtymään useamman vuoden. Myydäänkö gaultherian/joulupuolukan luonnonkantaa Suomessa puutarhakasvina? Se on pohjoisamerikkalainen laji. (Pitäisi varmaan sanoa lamosalali, mutta se on minusta aika tylsä nimi näin nätille kasville.) Mikä on sinun suosikkisi tämän postauksen kasveista?

Huonekuusi ja jouluistutus. Huonekuusi on ollut minulla jo pidempään, sitä ei ole hankittu nyt jouluksi.

 Mukavaa jouluviikkoa ja hyvää joulua!

P.S. Luitko jo edellisen postaukseni, kootut vuoden suositut postaukset. Klik tästä.

Huonekasvit - peikonlehdet ja muut

 

Huonekasvit ovat minusta ihan välttämätön osa kotia! Olen viimeksi kirjoittanut postauksen huonekasveistani tammikuussa. Ensi viikko on Huonekasviviikko, joten on oikein sopiva hetki päivitykseen!  Päähuomio on tällä kertaa peikonlehdissä. Mukana muutama muu viherhuoneeni asukas.

Peikonlehdet

Kesällä valoa riittää, varret venyvät ja aurinkoisemmista maailmankolkista kotoisin olevat huonekasvit viihtyvät. Yksi valosta nautiskellut on pikkupeikonlehti. Tammikuun postauksessa kerroin saaneeni syksyllä pikkupeikonlehden pistokkaan. Se voi hyvin, mutta ei ollut talven aikana merkittävästi kasvanut. Julkaisin silloin seuraavan kuvan. Nyt kesän jälkeen on havaittavissa kasvua, toinen kuva, ai että!

Pikkupeikonlehti tammikuu 2020

Pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa ‘Borsigiana’) syyskuussa 2020.
Samassa ruukussa edelleen.

Ilahduttaa tällainen viihtymisen osoittaminen vaatimattomassa hoidossani! Mullan vaihto jäi keväällä yleisesti ottaen tekemättä, mutta lannoitusta olen sentään veden ohessa melko usein tarjoillut. Peikonlehdet onneksi viihtyvät melko ahtaassa ruukussa. Minulla on myös toinen samoihin aikoihin ihan kaupasta hankittu siro aarnipeikonlehti. Sen lempinimi on apinanaama (monkey leaf tai monkey mask), jota lehti hauskasti muistuttaa.  Sekin näyttää pirteältä. Sen lehdet ovat paljon pienemmät. Olen pitänyt nämä koko kesän sisällä, vein ne ulos kuvausta varten, että sain riittävästi valoa kuviin.

Aarnipeikonlehti (Monstera adansonii)

Minulla ei ole näitä ennen ollut peikonlehtiä. Aiemmin ajattelin, että ne ovat sellaisia kummallisen muotoisia lonkeroita pimeässä nurkassa. Ehdottomasti peikonlehdetkin tykkäävät valosta ja ovat varmasti paremman näköisiä, kun valoa on riittävästi. Molemmat peikonlehteni ovat olleet aamuauringon puolella, joka on selvästi ollut ihan hyvä. Kovin voimakkaassa valossa lehdet voivat vioittua. Luonnossa peikonlehdet kiipeilevät Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä suurten puiden rungoilla, jonne valo siivilöityy oksiston läpi.  Ne ovat niin trooppisia, etteivät oikein arvosta +16 astetta, mikä on useimmista huonekasveista kiva talvilämpötila viherhuoneessa. Toinen onkin jo ollut olohuoneessa ja otan toisenkin sinne talveksi. 

Klassikot: Kiinanruusu, enkelinsiipi...

Kiinanruusu oli kesällä jonkun pätkän ulkona. Se kukki kovasti jo ulkona ja on jatkanut kivasti sisälläkin. Kukkia siinä ei koskaan ole kovin montaa kerralla ja yksi kukka kestää vain vähän aikaa, mutta niitä on tullut aina lisää.  

Enkelinsiivestäni (korallibegonia) on tullut suoraan sanoen aika ruma vuosien mittaan. En tiedä, voiko sen oksat jollakin leikkaustavalla saada kasvamaan kauniisti. Lehdet tietysti ovat aina hienot.  Nyt minulla on siitä kasvanut kaunis pistokas:

Enkelinsiipi    Begonia conchifolia Corallina-Ryhmä

Oman potrettiin pääsi vielä tällä kertaa pari muuta huonekasvia:

Pahat pojat, isompi ja pienempi. Virallinen nimi on nukkatyräkki (Euphorbia)

Pitsilehdet (Fittonia) ovat kauniita, mutta eivät pärjää hoidossani, koska ne vaativat kastelua useamman kerran viikossa. Tämä yksi pieni on jotenkin vielä selvinnyt. 

Terassin pöydälle suunnittelematta muodostunut kasvikokoelma.

Loppuun kuva terassin pöydästä, jonne on päätynyt satunnainen kokoelma kasveja. Uusin hankinta kukkii sinisenä ja sen on tarkoitus siirtyä isoon ruukkuun syysistutukseen. Tässä on pari pelargonia myös. Pelargonit voisivatkin olla seuraavan postauksen aihe? Amppelissa kukkii yhä keijunmekko. 

Jos haluat nähdä lisää kuvia huonekasveistani, niin klik tästä pääset tammikuun postaukseen. 

Helmikuussa kerroin Fredrika Runebergin huonekasveista jotka piilottelevat Turun saaristossa. Siellä on myös kuva komeasta jättipeikonlehdestä (klik täällä). 

Tulevasta huonekasviviikosta on juttua Huonekasviseuran sivulla, täällä. Tähän liittyen voi ainakin löytää huonekasvitarjouksia, Sivuilla on myös tietoa monista kasveista. En kuulu yhdistykseen, tämä on maksamaton mainos ;) (Ihan hyvin kyllä voisin kuulua.)

Mukavaa sunnuntaita / uutta viikkoa! Miten sinun huonekasvisi jakselevat? Onko niitä paljon?

Teinipojan huoneen remontti - maalia ja kaktusamppeleita

Teinin huone kaipasi pientä pintaremonttia. Huoneesta siivottiin vuosien kerrostumat, seinät maalattiin, huonekalut vaihtoivat paikkoja ja osittain vaihtuivat. Kaktuskokoelma pääsi entistä paremmin ikkunaan esille - tein niille uusia amppeleita. Mukana pari vinkkiä helppoon maalaamiseen, joka sujuu hyvin ensi kertaa asialla olevalta teiniltäkin.

Teini sai itse maalata huoneensa. Se oli helppoa, sillä jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla: Ikkuna- ja oviseinät pysyivät valkoisina. Maalattavat seinät ovat ylhäältä ja sivuista myös valkoiset, joten ylälistoja ei tarvitse maalaamisen takia irrotella. Maalarinteippiä sen sijaan kului hyvinkin rullan verran.

Työn alla olevaan ylimpään ruutuun kokeiltiin ensin kotoa löytynyttä vanhaa maalia, mutta siihen hankittiin kuitenkin Syvänne-sävy. 

Aluksi koko seinä vedettiin kertaalleen valkoisella. Valkoiseksi jäävä yläosa piti maalata useita kertoja, jotta vanha tumma maali saatiin piiloon. Värillisten alueiden rajat vedettiin teipillä. Suunnittelimme maalattavan kuvion niin, että eri väripinnat ovat kiinni toisissaan. Tämän takia suojateippejä oli aina siirrettävä. Jos eri alueiden väliin olisi jätetty valkoiset raidat niin teipit olisivat voineet olla koko ajan paikallaan. 

Maaleina olivat Tikkurilan Joker sisustusmaalit. Sävyt olivat Pasaatituuli, Mentoli ja Syvänne.

Koronakevät on meillä ollut osasyynä remonttiin. Pojan tietokone oli yläkerran aulassa ja etäkoulun myötä se oli käytössä päivin ja illoin. Remontissa tietokone siirtyi pojan omaan huoneeseen ja minä sain viritettyä oman rauhallisen työpisteen aulaan. Mutta ennen kuin tietokoneen saattoi siirtää, sille piti raivata tilaa... 

Tällä viikolla teini "pääsi" taas kouluun. Aikaiset aamut ei kyllä varsinaisesti ole hänen juttunsa, mutta onneksi kohta on kesäloma...

Tämä kaktus saa edelleen olla ikkunalla. Painava lasipurkki suojelee kissaa kaktukselta ja toivottavasti myös toisin päin. 

Amppelin solmiminen on aloitettu pohjasta

Työpöytä oli aiemmin ikkunan edessä, joten kaktukset ja kasvit mahtuivat hyvin olemaan ikkunalla ja pöydällä. Nyt ikkunan edessä on sänky, joten on iso riski, että kissa tai ikkunan avaaminen heittää kaktukset alas. Niinpä suuri osa niistä nostettiin amppeleihin.
Amppelit on solmittu samalla supersimppelillä tyylillä, jota olen käyttänyt aiemminkin (klik, täällä). Sininen nauha on trikookudetta ja harmaa on tukevampaa ontelokudetta.

Tämä oli paljon mukavampi projekti seinien osalta verrattuna aiempaan tytön huoneen remonttiin (klik, täällä). Siellä tapettien irrottaminen oli todella aikaa vievää. Luulen, että jatkossakin me vain maalaamme, se on tosi helppoa ja mukavaa!

Toisessa seinässä on sama kuvio peilikuvana:

Remontointi on kai ollut tänä keväänä aika suosittua puuhaa. Onko teillä rempattu? Tai oletko  viime aikoina ripustellut kasveja?

Mukavaa viikonloppua!

Fredrikan huonekasvit – elävää historiaa kasvi-ikkunalla

Vanhanajan huonekasvit kiinnostavat ja pääsin tutustumaan hienoon kokoelmaan Fredrika Runebergin kasvien jälkeläisiä. Parhaillaan maatiaisamaryllikset kukkivat upeasti! Fredrika oli kovan tason viherpeukalo. Kauniin puutarhan lisäksi hän keräsi komean määrän huonekasveja 1800-luvulla. Niistä huolehditaan edelleen Runebergin kotimuseossa Porvoossa, mutta se ei ole ainoa paikka. Pääsin kurkistamaan kasvien yksityiseen kokoelmaan, joka varmistaa niiden säilymisen tulevaisuuteen.

Muistatko Pasin daaliat, joista kerroin loppukesällä? (Voit katsoa sen täältä.) Daaliakokoelma on osa Luken kansallisen geenivaraohjelman varmuuskokoelmaa. Runebergin kotimuseon puutarhaan kaivattiin jokunen vuosi sitten oikeanlaista vanhaa daaliaa. Sehän löytyi Pasin puutarhasta Paraisilta. Sitten esiin nousi ajatus, että Pasi voisi tallettaa myös huonekasveja. Niinpä nykyisin hänellä on ikkunoillaan kaikkien Runebergin kotimuseossa Porvoossa säilyneiden alkuperäisten kasvien jälkeläisiä. Sinänsä hauska sattuma on, että Johan Runebergista ja Fredrika Tengströmista tuli pariskunta Paraisilla (museolinkki).   

Maatiaisamaryllis (Hippeastrum rutilium) kukkii 1.2.2020. Alempana Osku esittelee kukintaa.

Fredrika Runebergin aikaan huonekasveja oli vasta vähän saatavilla. Usein niitä vaihdettiin tuttujen kesken. Syrjäiseen Suomeen kasvit saapuivat hitaasti. Fredrika ei itse koskaan päässyt matkustelemaan maailmalle, mutta hänen aikuiset poikansa ja tuttavansa muistivat häntä ja toivat matkoilta uusia kasveja. Fredrikalla oli taito hyppysissään ja hän kasvatti kasvit mielellään itse siemenistä ja pistokkaista.   

Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) on muodissa niin 1880- kuin 2020-luvullakin.

Fredrika oli monella tavalla merkittävä henkilö Suomen historiassa, mm. lahjakas kirjailija ja kansallisrunoilija J.L. Runebergin huolehtiva vaimo. Hänen oli varmasti vaikea saada aikaa omiin projekteihinsa aikansa superjulkkiksen rinnalla. Lasten ollessa pieniä ajan veivät kotiasiat. Myöhemmin kotiin jatkuvasti tulvivat vieraat ja pitkään sairastaneen aviomiehen hoito olivat raskas elämäntyö. Kasvit olivat kuuroutuvalle Fredrikalle rakas harrastus ja keino katkaista ”alituiset surulliset ajatukset”.

Ennen aviomiehen sairastumista, vuosikymmenten ajan, perhe siirtyi aina kesäksi Kroksnäsiin, saareen Porvoon eteläpuolelle. On hauska kuvitella soutuvenettä, joka lastattiin täyteen kasveja, jotka pääsivät mukaan kesänviettoon. Takaisin päin syksyllä saattoi tulla kaksi venelastia, sillä kasvit todella viihtyivät Fredrikan hoivassa. Puutarhassa kukkivat mm. daaliat ja ruusut ja monet huonekasvitkin viettivät kesän ulkona.

Pylvään päällä virallisesti tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum) eli kauniimmin yön prinsessa, jota Fredrika kutsui yön kuningattareksi. Oikealla Fredrikan yksi lemppari, tuoksupelargoni, jolla on erityisen voimakas tuoksu.

Vasemmalta maatiaisamaryllis ja erkkerin ikkunalaudalla valkotupsukki, nuori rahapuu, tuoksupelargonit, tuonenkielo, toinen amaryllis, suokriinumi, valkotupsukki ja tuoksupelargoni 

Fredrika Runebergin suuresta huonekasvikokoelmasta vain pieni osa on säilynyt nykypäivään ja monia niistä ei enää ole missään. Hänelle olivat esimerkiksi rakkaita kymmenet ruukkuruusut, joita ei enää ole. Pasilla kasvit ovat olleet vasta muutaman vuoden. Hänellä ovat vain ne museon kasvit, jotka suurella todennäköisyydellä ovat alkuperäisiä Fredrikan kasvien jälkeläisiä. Ne ovat alkuperäislajikkeita, eli kooltaan pienempiä ja kukiltaan yksinkertaisempia kuin nykyiset jalostetut lajikkeet. 

Sinisarja, joka on aina sisällä kuten Fredrikallakin. Yleensä sinisarjaa pidetään ulkona kesällä ja talvetetaan viileässä. Joulukaktus kukkii kahdesti vuodessa, joulun aikaan ja keväällä.

Toinen joulukaktus ja suokriinumi (Crinum), jota ei viedä ulos ja se kukkii aina loppukesällä. Kapmaan kriinum Pasilla on myös, se ei näy näissä kuvissa.

Jokaisella kasviharrastajalla on omat kiinnostuksen kohteensa ja erityisalueensa. Fredrika oli kovan tason kasviharrastaja. Ja niin on Pasikin. Nyt talvella Pasin daaliat ja muut talvetettavat lepäilevät viileässä, nimettyinä siististi laatikoissa. Huonekasvit ovat levittäytyneet kaikkiin huoneisiin. Saas nähdä, koska valkotupsukki suvaitsisi kukkia ensimmäistä kertaa hänen ikkunallaan. Puutarhassa lumikellot ovat jo heränneet uuteen kevääseen. Toivon että rajanveto peurojen ja vesimyyrien kanssa jatkuu kasvien eduksi! 

Lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi söimme tietysti Runebergin tortut. Kiitos Pasille inspiroivasta vierailusta ja tsemppiä kasvien parissa! 

Kasvien tieteelliset nimet otin kirjasta: Vanhanajan huonekasvit (Anu Ranta)
Tietoa Fredrikan huonekasveista löytyy: Unelmien puutarha - Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10)