Perhejuhlaa kotona ja lammella

Tänään oli NIIN söpö näky meidän lammella, että piti lopettaa blogihiljaisuus. Telkällä on iloinen perhetapahtuma. Julkaisen saman tien myös muutaman kuvan viime viikonlopun rippijuhlista. Lisäksi on alkanut tulppaaniaika oikein toden teolla, oi onnea!

Aloitetaan lammelta, jossa yllätti tänään iloinen perhetapahtuma. Lammella uiskenteli söpö telkkäpoikue! "Isä-telkkä" olisi helpoin tunnistaa ja sitä ei näkynyt, mutta aika vakuuttunut olen tunnistuksesta. 

Hassuinta on, että lammella käväisevät linnut ovat aina olleet tosi arkoja. Olen pelästynyt monesti, kun puutarhaan mennessä ne siivet läiskyen ampaisevat ilmaan. Mutta vähän aikaa sitten sinisorsapariskunta olikin yhtäkkiä niin kesy, että eivät lähteneet mihinkään. Ajattelimme, että niillä on ehkä pesä ruovikossa. Mutta nyt tuolla uikin telkkä poikasten kanssa! Kyllä on somia!

Yksi poikanen tulossa lujaa perässä

Valkokirjokanukka ja tulppaanit

Meillä oli viime viikonloppuna pojan rippijuhlat. Ne vedettiin pienellä vierasmäärällä, mutta ihanaa, että juhlat sentään pystyttiin pitämään! Oli oikein mukavaa pitkästä aikaa kutsua vieraita.

Toukokuuhun on kertynyt ihan hirmuisesti kiireitä, joten helpotin järjestelyjä tilaamalla suolaiset tarjottavat ja pullakranssin pitopalvelusta. Tytär leipoi täytekakun ja minä tein rippilapsen toivoman mutakakun. 

Vielä pitäisi katsoa läpi minun ja pojan kummisedän ottamat kuvat ja tilata kiitoskortit. Tämän kuvan otin kalliolla, "mietiskelypaikalla". Olen ylpeä ja iloinen meidän fiksusta ja ihanasta teinistä <3

Puutarha antoi lähes parastaan juhliin. Ihanaa on tämä alkukesän raikas vihreys ja sipulikukkien värikirjo! 

Seuraavassa kuvassa tammen taimen avautuvat lehdet sointuvat täydellisesti perhoangervon versoihin. Niiden vieressä (oikealla) tänä keväänä myydyn sukumökkerön pihalta siirtämäni pioni tekee nuppuja kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taustalla syreenitulppaanit 'Lilac Wonder' (istutettu 2019).

Opaskurssien kuulumisia. Naantali check :) Raision h-hetki on NYT... Ja ekat opastukset Naantaliin on buukattu! Palaan tähän aiheeseen toiste. Tulppaanien pariin pitää palata pian omalla postauksella! Ja joku haastekin odottaa. Onneksi kesäkuussa ehdin varmasti paremmin bloginkin pariin!

Mukavaa viikonloppua!

Joulun kukat, ja sammaleet myös

Viikonloppuna innostuin hankkimaan jotakin uutta ja kaunista jouluksi siivottuun kotiin. Päädyin kukkiin, ei kovin yllättävää! Erikoisempaa oli, että hurahdin myös sammaliin. Tein siis kaksi hankintaretkeä, toisen paikalliseen kukkakauppaan ja toisen pihapiirin sammalmättäille. Kukkakaupasta mukaan tarttui kasveja, jotka toivottavasti ilahduttavat vielä joulun jälkeen. 

Päädyin tuomaan kukkakaupasta kassillisen erilaisia "irto" joulukukkia: Gaultheria eli joulupuolukka, skimmia, mehikasveja ja pieni havu. Suurimman osan sijoittelin puiseen lasikattoiseen laatikkoon.  Puulaatikkoon ei voi suoraan laittaa multaa, joten osa kasveista on omissa ruukuissaan ja osa on istutettu muovilaatikkoon. Joulupuolukka tuo kauniisti rehevyyttä ja väriä istutukseen. Se on tämän vuoden suosikkini. Matalat sammaleet ovat ihana pehmeä matto mehiruusukkeiden ympärillä.

Laatikossa omissa ruukuissaan ovat gaultheria ja havu. Muoviastiaan on istutettu kaksi mehikasvia ja sammalia.

Gaultheria (Gaultheria procumbens) eli joulupuolukka eli lamosalali, suloinen punaisine marjoineen

Skimmia osoittautui liian korkeaksi laatikkoon, koska haluan että kannen voi myös sulkea. Löysin pari vanhaa kivaa jouluasetelmien ruukkua. Toiseen ruukkuun pääsi skimmia ja toiseen aiemmin ostetuista hyasinteista ne, jotka eivät vielä ole avanneet kukkiaan.

Jos hyvin käy, näistä kukista on iloa kauemmin kuin vain joulun ajan. Olen joskus saanut skimmian pysymään hengissä useamman vuoden. Hoitoa helpottaa että mulla on vähän viileämpi viherhuone. Pintamullan pitää kuivahtaa, vesi ei saa seistä lautasella. Skimmian voi viedä kesällä ulos varjoon ja se kestää myös syksyn viileyttä, ainakin vähän. Voisi käyttää siis ainakin alkusyksyn asetelmissa? 

Myös joulupuolukka voi olla pitkäikäinen kasvi. Hyasintin sipulit laitan toiveikkaana maahan myöhemmin. Mehikasvit todennäköisesti jatkavat meillä pitkään huonekasveina, tytär varasi jo yhden itselleen joulun jälkeen. 

Omissa ruukuissaan skimmia (Skimmia japonica), hyasintit ja takana jouluruusu

Punanuppuinen skimmia sekä hyasintit ja jouluruusu

Keräilin pihalta sammalia ja löysin tosi kauniita. Niinpä innostuin tekemään myös pelkän sammalasetelman. Tai no ei ihan pelkkiä sammalia, joukossa oli myös jäkäliä. Mutta näiden parissa voisinkin jatkaa lisää ja tehdä toiste vielä oman päivityksen. Jos meillä talvi jatkuu näin leutona, niin sammalia on helppo käydä poimimassa.

Ulkonakin kukkii! Edellisten joulujen jouluruusut ovat ihan fiiiksissä tästä brittihenkisestä talvesta ja availevat nuppuja! Yhdessä on jo osa kukista auki ja toinenkin jouluruusu puskee nuppuja. Muut ovat vain tyytyväisen vihreitä. Ulos pääsee tämän jouluinenkin jouluruusuni heti joulun jälkeen, jos sää on näin lauha. Se on nimittäin vähän kärsivän näköinen sisällä.  Ehkä ensi vuonna en enää osta ollenkaan uutta sisälle?

Kuulisin mielelläni, jos olet saanut gaultherian tai skimmian viihtymään useamman vuoden. Myydäänkö gaultherian/joulupuolukan luonnonkantaa Suomessa puutarhakasvina? Se on pohjoisamerikkalainen laji. (Pitäisi varmaan sanoa lamosalali, mutta se on minusta aika tylsä nimi näin nätille kasville.) Mikä on sinun suosikkisi tämän postauksen kasveista?

Huonekuusi ja jouluistutus. Huonekuusi on ollut minulla jo pidempään, sitä ei ole hankittu nyt jouluksi.

 Mukavaa jouluviikkoa ja hyvää joulua!

P.S. Luitko jo edellisen postaukseni, kootut vuoden suositut postaukset. Klik tästä.

Sinivalkoinen päivä ja haaste

 Itsenäisyyspäivän viikonloppu, vuorossa leppoisaa juhlintaa. Ajatuksissa otan silloin katseen eteen ja taakse päin, viimeiseen noin sataan vuoteen ja tulevaan. Teksti on tällä kertaa melkein runo, sinivalkoisten kirjainten herättämiä ajatuksia. Tällä postauksella osallistun myös Sinivalkoista-haasteeseen. 

Kriikuna kukki 7.5.2020

SINIVALKOINEN, mitä saan irti suomalaisuudesta näillä kirjaimilla? Kokeillaanpa! Tätä samaa voit kokeilla vaikka Itsenäisyyspäivän seuraleikkinä! Kuvissa on tänä vuonna otettuja sinivalkoisia kuvia puutarhastani. Esimerkiksi tädykkeistä ja ruusuista en löytänyt tältä vuodelta hyviä kuvia, mutta monenlaista löytyi silti.

SINIVALKOISIN kirjaimin siis mennään:

Sinivalkoinen suomalaisuus

Ihmisiä   5 534 578      (lokakuun lopussa, Tilastokeskus)

Nopeasti vaihtelevat säät kuuluvat asiaan, itsenäisyyspäivänä pilvistä ja plussaa?

3 kuvaa: krookuksia ja kevätkaihonkukka

Sinivuokot kuuluvat mukaan 

Krookuksia

Ilo suomalaisittain: Tyytyväisyys siihen mitä on saatu ja saavutettu*

Vapaus valita

Aitoja asioita: puhdas kotimainen ruoka ja juomavesi

* Helsingin Sanomat 5.12.2020 "Suomesta on tullut paljon coolimpi kuin Ruotsista" jutussa saksalaisen Strittmatterin näkemys (linkki, juttu tilaajille)

Valkoiset ripsureunatulppaanit kasvoivat vähän turhan korkeiksi, helmililjat häämöttävät alhaalla taustalla, mutta tulivat sentään kuvaan

Sinivalkoiset helmililjat  lähempää 25.5.2020

Lumi valkea ja järvet siniset lipun symboliikan toi esiin Zachris Topelius 1800-luvulla

Koti, uskonto ja isänmaa pitävät yhä pintansa*

Onnellisin paikka maailmassa**

* Maaseudun Tulevaisuuden tuore gallup suomalaisten arvoista (linkki)

** YK:n onnellisuusraportti: Suomi kärjessä kolmannen kerran peräkkäin

Onnellinen bloggaaja Raision alppiruusupuistossa sinikuvioisessa paidassa ;)

Aurinkoa kesällä riitti, vähän liiankin kirkasta kuvaamiseen. Isotöyhtöangervo ja jalopähkämö

Sekä siniset että valkoiset lemmikin kukat ovat ihania

"Runon" viimeiset rivit vielä tämän Itsenäisyyspäivän tunnelmissa:

Iloa, lämpöä ja yhteisöllisyyden tunnetta*

Niinistö ei kuitenkaan kättele ketään

Elokuva aina itsenäisyyspäivänä: Tuntematon sotilas

Nyt 103-vuotias Suomi, onnea!

*”Tavoitteenamme on tuoda iloa, lämpöä ja yhteisöllisyyden tunnetta kaikille suomalaisille näihin poikkeuksellisiin oloihin, kun emme voi fyysisesti kokoontua yhteen”, Ella Kanninen toteaa Linnan juhlat lähetyksestä

Salkoruusu

Akileija ja laukka

Sain sinivalkoisen haasteen Päiviltä Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Haaste on lähtöisin Tiiulta Puutarhahetki-blogista. Kiitos molemmille! Ideana on juhlistaa itsenäisyyspäivää ja se on jo niin lähellä, etten enää haasta ketään, ettei tule turhia paineita. Mutta totta kai saat vapaasti napata silti haasteen ja voin luvata haastaa juuri sinut!

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään 

Loppuun vielä sellainen hauska juttu, että seuraavassa Siirtolapuutarhalehdessä Viherrin on mukana blogitärppinä. Lehden sisältöön pääsee jo tutustumaan täällä.

Aronia kukkii

Mukavaa Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Rippijuhlien kukat

Meillä oli helatorstaina tyttären rippijuhlat. Kävi vain niin huono tuuri, että sairastuin kovaan kuumeeseen juhlia edeltävänä päivänä. Ja nyt päivä juhlien jälkeen olen edelleen kovassa kuumeessa. Suuri osa viime hetken valmisteluista jäi siis tekemättä, mutta onneksi minulla oli sentään kukista suunnitelma, niin sain jotain sinne päin aikaan.

Pieni ruusu ja lankaköynnös kattilassa ja metalliamppelissa pöydällä

Tytär sai valita juhlien teeman ja se oli vaaleanpunainen ruusu. Tämä seuraava oli pääkukka-asetelma. Siinä on ainakin ruusua, pionia, neilikkaa ja gerbera. Reunoilla alemmalla tasolla on pikkumaljakkoja ja ylhäällä keskellä iso maljakko.

Lahjaksi tulleet valtavan pitkät ruusut laitoin omaan maljakkoon.

Tytär ja serkkuni onneksi hoitivat kakkuosaston. Harmittaa tietysti, kun ei tällaisia isoja juhlia ole edes joka vuosi ja minä vietin suuren osan juhlista sängyssä… Enkä kyennyt ottamaan hyviä kuvia.

Tämä ruusu oli vastaanottamassa vieraita ovella. Ruukkuistutukset ulos onneksi tein jo aiemmin.

Tämä seuraava ruusu taas oli terassilla. Hyvin aurinkoisia kuvia! Sää kyllä suosi!

Pari kuvaa vielä pihalta, nämä otin ennen sairastumista.

Krookus ja valkotäpläimikkä 

Hauskasti on levinnyt soraan ja kivien väliin tämä kasvi. Takana on purppurakeijunkukkaa. Saa vinkata kasvin nimen koska mun pää on ihan tyhjä...

Ja loppuun vielä helatorstain sankari ja vanhemmat.

Mulla taitaa mennä vielä viikonloppukin sängyssä, mukavampaa viikonloppua muille!

Huhtikuussa parasta keväässä + arvontamuistutus

Vielä on hanki maassa täällä lounaisnurkassakin, mutta ihan pikaisen-pian on vihreyden pakko alkaa pilkottaa. 

Oli aika -blogin Titta laittoi minulle haasteen: Huhtikuun tärkeät kevään merkit. Haasteen voi tulkita haluamallaan tavalla. Minä keskityin miettimään, mitkä asiat ovat ajankohtaisia ja ilahduttavat juuri huhtikuussa, riippumatta siitä liittyvätkö ne puutarhaan vai muuten kevääseen. Tässä minun 5 kohtaani!

1. Kevään juhlahumua

Huhtikuu on ilon aikaa! Usein siihen osuu pääsiäinen, jolloin haalin ympärilleni väriä ja vihreää. Eräänä pääsiäisenä meille syntyi oma pääsiäispupu, tyttäremme. Hänen syntymäpäiväänsä vietetään siis huhtikuussa. Poikani taas on syntynyt toukokuussa, joten jokunen vuosi sitten keväällä järjestettiin juhlia urakalla. Nyt lapset ovat niin isoja, että lastenjuhlia ei enää tarvitse organisoida (miten kaukaiselta haaveelta tämä vaihe joskus tuntuikaan!). 

Pääsiäisnoita virpoo

Itse asiassa rakastin lastenjuhlien ohjelman miettimistä. Huhtikuussa piha oli usein märkä ja ohjelmaa oli sisällä. Mutta toukokuussa vierasjoukko juoksi pitkin nurmea ja metsiä vihjeitä etsien. Aarrearkun avainta etsittiin raunioista ja aarre kaivettiin esiin sorakasasta…

Lastenjuhlien väki aarrejahdissa eräänä toukokuun päivänä vuosia sitten.

Huhtikuussa tehdään kakkuja...

Synttärikakku kukkasin

2. Viherhuoneessa vihertää villisti ja ulkonakin tapahtuu

Kasvihuone ei vielä huhtikuussa pääse tositoimiin. Se ei ole lämmitetty eikä tiivis ja sijaitsee pihan perimmäisessä nurkassa, joten sinne asti kiikutan kasveja vasta, kun ne varmasti siellä tarkenevat.

Kompostori toimii talven yskinnän jälkeen taas täydellä teholla ja kuivikevarastot täydennetään risuhakkeella.

Kompostori lämpenee

Viherhuone kuoriutuu kevääseen. Talven roinat ja mullanvaihdon sotkut siistitään ja taimet valtaavat huhtikuussa kaikki vapaat pinnat. Viherkasvit ilahtuvat auringosta ja uudesta mullasta ja spurttaavat kasvuun.

3. Luonto vihertyy, vilkastuu, visertää ja surisee 

Huhtikuu on Etelä-Suomen luonnossa kevään vilkkainta aikaa. Aurinko sulattaa roudan ja lämmittää maan. Vihreys työntyy ylös mullasta ja eläimet kömpivät esiin. Lämpiminä keväinä kimalaisia, kyitä ja sisiliskoja voi tavata jo maaliskuussa, mutta nyt ei näytä olevan sellainen vuosi, kun lumi on vielä maassa.

Tiaiset katsastavat pönttöjä jo maaliskuussa. Maaliskuu on myös hyvä ajankohta linnunpönttöjen puhdistamiseen. Huhti-toukokuussa voi seurailla, kuka minkäkin pöntön saa. Röyhkeä kirjosieppo saapuu muuttomatkaltaan sotkemaan tiaisten suunnitelmat. Pöntöistä riidellään, jopa tapellaan verissäpäin. 

Etsin juuri käsiini Luonto-Liiton Kevätseurannan. Siinä on mukana 41 kasvi- ja eläinlajia ja lasten seurannassa 13 lajia, joiden ilmestymistä keväällä tarkkaillaan. Myönnän etten aina täytä lomaketta kovin aktiivisesti, mutta pidän ideasta joka tapauksessa. Joka kevät se on seinällä keittiössä. Silloin keskustelemme lasten kanssa siitä, missä on näkynyt leskenlehtiä ja kuka tuttu kertoi jo nähneensä leppäkertun.

 Ensimmäisen havainnon lisäksi tarkkaillaan lajimäärää tiettyinä viikonloppuina. Silloin voi vaikka tehdä retken ja ilmoittaa kaikki näkemänsä seurannan lajit ja niiden runsauden. Nykyään lomakkeen on tarkoitus olla vain omana muistiinpanovälineenä ja havainnot laitetaan suoraan nettiin. Pohjois-Suomeen seurannasta on tehty ihan oma versio. Seurannan avulla saadaan oikeasti arvokasta tietoa lajien runsaudesta ja vuosien mittaan tapahtuvista muutoksista. Lomakkeet voi tulostaa ja lisätietoja etsiä sivuilta: http://www.kevatseuranta.fi/

Maasta nousevat ensimmäiset kukat ovat niiiiiin liikuttavia:

Sinivuokko

Valkotäpläimikkä

4. Valoa ja jäätelöä kalpeille nassuille

Valoa tulvii taivaalta! Talven pimeyden muistaa vielä ja joskus hätkähtää, kun kahdeksalta illalla ulos astuessa onkin vielä valoisaa. Kaupunkikin herää eloon ja ensimmäiset jätskikioskit avautuvat lämpimien päivien myötä. Ja tietysti jäätelöä syödään myös omalla pihalla ja terassille katetaan ensimmäiset kahvit!

5. Kevätmessut

Huhtikuussa järjestetään puutarhamessuja. Tästä aiheesta juuri teinkin päivityksen. Messuille etuajassa luotu kevään vihreys ilahduttaa ja taimiostokset ja juurakot houkuttavat. Vielä ehdit osallistua myös Turun Piha&Puutarha -messulippujen arvontaan (klik). Hukassa olleet valokuvanikin löytyivät, joten tässä pari tunnelmapalaa aiemmilta messuilta:

Tällaista tuli mieleen. Tämä olikin ensimmäinen haaste blogissani. Enkä nyt haasta ketään. Paitsi jos joku nimenomaan haluaa tulla haastetuksi, mutta useimmat ovat varmasti jo ehtineet kevätpäivityksiä tehdä.

Mukavaa loppuviikkoa!