Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:

Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia

Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.

Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)

Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 

 

Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.

Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 

Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!

Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 

Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 

Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.

Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 

Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

Joulun kukat, ja sammaleet myös

Viikonloppuna innostuin hankkimaan jotakin uutta ja kaunista jouluksi siivottuun kotiin. Päädyin kukkiin, ei kovin yllättävää! Erikoisempaa oli, että hurahdin myös sammaliin. Tein siis kaksi hankintaretkeä, toisen paikalliseen kukkakauppaan ja toisen pihapiirin sammalmättäille. Kukkakaupasta mukaan tarttui kasveja, jotka toivottavasti ilahduttavat vielä joulun jälkeen. 

Päädyin tuomaan kukkakaupasta kassillisen erilaisia "irto" joulukukkia: Gaultheria eli joulupuolukka, skimmia, mehikasveja ja pieni havu. Suurimman osan sijoittelin puiseen lasikattoiseen laatikkoon.  Puulaatikkoon ei voi suoraan laittaa multaa, joten osa kasveista on omissa ruukuissaan ja osa on istutettu muovilaatikkoon. Joulupuolukka tuo kauniisti rehevyyttä ja väriä istutukseen. Se on tämän vuoden suosikkini. Matalat sammaleet ovat ihana pehmeä matto mehiruusukkeiden ympärillä.

Laatikossa omissa ruukuissaan ovat gaultheria ja havu. Muoviastiaan on istutettu kaksi mehikasvia ja sammalia.

Gaultheria (Gaultheria procumbens) eli joulupuolukka eli lamosalali, suloinen punaisine marjoineen

Skimmia osoittautui liian korkeaksi laatikkoon, koska haluan että kannen voi myös sulkea. Löysin pari vanhaa kivaa jouluasetelmien ruukkua. Toiseen ruukkuun pääsi skimmia ja toiseen aiemmin ostetuista hyasinteista ne, jotka eivät vielä ole avanneet kukkiaan.

Jos hyvin käy, näistä kukista on iloa kauemmin kuin vain joulun ajan. Olen joskus saanut skimmian pysymään hengissä useamman vuoden. Hoitoa helpottaa että mulla on vähän viileämpi viherhuone. Pintamullan pitää kuivahtaa, vesi ei saa seistä lautasella. Skimmian voi viedä kesällä ulos varjoon ja se kestää myös syksyn viileyttä, ainakin vähän. Voisi käyttää siis ainakin alkusyksyn asetelmissa? 

Myös joulupuolukka voi olla pitkäikäinen kasvi. Hyasintin sipulit laitan toiveikkaana maahan myöhemmin. Mehikasvit todennäköisesti jatkavat meillä pitkään huonekasveina, tytär varasi jo yhden itselleen joulun jälkeen. 

Omissa ruukuissaan skimmia (Skimmia japonica), hyasintit ja takana jouluruusu

Punanuppuinen skimmia sekä hyasintit ja jouluruusu

Keräilin pihalta sammalia ja löysin tosi kauniita. Niinpä innostuin tekemään myös pelkän sammalasetelman. Tai no ei ihan pelkkiä sammalia, joukossa oli myös jäkäliä. Mutta näiden parissa voisinkin jatkaa lisää ja tehdä toiste vielä oman päivityksen. Jos meillä talvi jatkuu näin leutona, niin sammalia on helppo käydä poimimassa.

Ulkonakin kukkii! Edellisten joulujen jouluruusut ovat ihan fiiiksissä tästä brittihenkisestä talvesta ja availevat nuppuja! Yhdessä on jo osa kukista auki ja toinenkin jouluruusu puskee nuppuja. Muut ovat vain tyytyväisen vihreitä. Ulos pääsee tämän jouluinenkin jouluruusuni heti joulun jälkeen, jos sää on näin lauha. Se on nimittäin vähän kärsivän näköinen sisällä.  Ehkä ensi vuonna en enää osta ollenkaan uutta sisälle?

Kuulisin mielelläni, jos olet saanut gaultherian tai skimmian viihtymään useamman vuoden. Myydäänkö gaultherian/joulupuolukan luonnonkantaa Suomessa puutarhakasvina? Se on pohjoisamerikkalainen laji. (Pitäisi varmaan sanoa lamosalali, mutta se on minusta aika tylsä nimi näin nätille kasville.) Mikä on sinun suosikkisi tämän postauksen kasveista?

Huonekuusi ja jouluistutus. Huonekuusi on ollut minulla jo pidempään, sitä ei ole hankittu nyt jouluksi.

 Mukavaa jouluviikkoa ja hyvää joulua!

P.S. Luitko jo edellisen postaukseni, kootut vuoden suositut postaukset. Klik tästä.

Huonekasvit - peikonlehdet ja muut

 

Huonekasvit ovat minusta ihan välttämätön osa kotia! Olen viimeksi kirjoittanut postauksen huonekasveistani tammikuussa. Ensi viikko on Huonekasviviikko, joten on oikein sopiva hetki päivitykseen!  Päähuomio on tällä kertaa peikonlehdissä. Mukana muutama muu viherhuoneeni asukas.

Peikonlehdet

Kesällä valoa riittää, varret venyvät ja aurinkoisemmista maailmankolkista kotoisin olevat huonekasvit viihtyvät. Yksi valosta nautiskellut on pikkupeikonlehti. Tammikuun postauksessa kerroin saaneeni syksyllä pikkupeikonlehden pistokkaan. Se voi hyvin, mutta ei ollut talven aikana merkittävästi kasvanut. Julkaisin silloin seuraavan kuvan. Nyt kesän jälkeen on havaittavissa kasvua, toinen kuva, ai että!

Pikkupeikonlehti tammikuu 2020

Pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa ‘Borsigiana’) syyskuussa 2020.
Samassa ruukussa edelleen.

Ilahduttaa tällainen viihtymisen osoittaminen vaatimattomassa hoidossani! Mullan vaihto jäi keväällä yleisesti ottaen tekemättä, mutta lannoitusta olen sentään veden ohessa melko usein tarjoillut. Peikonlehdet onneksi viihtyvät melko ahtaassa ruukussa. Minulla on myös toinen samoihin aikoihin ihan kaupasta hankittu siro aarnipeikonlehti. Sen lempinimi on apinanaama (monkey leaf tai monkey mask), jota lehti hauskasti muistuttaa.  Sekin näyttää pirteältä. Sen lehdet ovat paljon pienemmät. Olen pitänyt nämä koko kesän sisällä, vein ne ulos kuvausta varten, että sain riittävästi valoa kuviin.

Aarnipeikonlehti (Monstera adansonii)

Minulla ei ole näitä ennen ollut peikonlehtiä. Aiemmin ajattelin, että ne ovat sellaisia kummallisen muotoisia lonkeroita pimeässä nurkassa. Ehdottomasti peikonlehdetkin tykkäävät valosta ja ovat varmasti paremman näköisiä, kun valoa on riittävästi. Molemmat peikonlehteni ovat olleet aamuauringon puolella, joka on selvästi ollut ihan hyvä. Kovin voimakkaassa valossa lehdet voivat vioittua. Luonnossa peikonlehdet kiipeilevät Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä suurten puiden rungoilla, jonne valo siivilöityy oksiston läpi.  Ne ovat niin trooppisia, etteivät oikein arvosta +16 astetta, mikä on useimmista huonekasveista kiva talvilämpötila viherhuoneessa. Toinen onkin jo ollut olohuoneessa ja otan toisenkin sinne talveksi. 

Klassikot: Kiinanruusu, enkelinsiipi...

Kiinanruusu oli kesällä jonkun pätkän ulkona. Se kukki kovasti jo ulkona ja on jatkanut kivasti sisälläkin. Kukkia siinä ei koskaan ole kovin montaa kerralla ja yksi kukka kestää vain vähän aikaa, mutta niitä on tullut aina lisää.  

Enkelinsiivestäni (korallibegonia) on tullut suoraan sanoen aika ruma vuosien mittaan. En tiedä, voiko sen oksat jollakin leikkaustavalla saada kasvamaan kauniisti. Lehdet tietysti ovat aina hienot.  Nyt minulla on siitä kasvanut kaunis pistokas:

Enkelinsiipi    Begonia conchifolia Corallina-Ryhmä

Oman potrettiin pääsi vielä tällä kertaa pari muuta huonekasvia:

Pahat pojat, isompi ja pienempi. Virallinen nimi on nukkatyräkki (Euphorbia)

Pitsilehdet (Fittonia) ovat kauniita, mutta eivät pärjää hoidossani, koska ne vaativat kastelua useamman kerran viikossa. Tämä yksi pieni on jotenkin vielä selvinnyt. 

Terassin pöydälle suunnittelematta muodostunut kasvikokoelma.

Loppuun kuva terassin pöydästä, jonne on päätynyt satunnainen kokoelma kasveja. Uusin hankinta kukkii sinisenä ja sen on tarkoitus siirtyä isoon ruukkuun syysistutukseen. Tässä on pari pelargonia myös. Pelargonit voisivatkin olla seuraavan postauksen aihe? Amppelissa kukkii yhä keijunmekko. 

Jos haluat nähdä lisää kuvia huonekasveistani, niin klik tästä pääset tammikuun postaukseen. 

Helmikuussa kerroin Fredrika Runebergin huonekasveista jotka piilottelevat Turun saaristossa. Siellä on myös kuva komeasta jättipeikonlehdestä (klik täällä). 

Tulevasta huonekasviviikosta on juttua Huonekasviseuran sivulla, täällä. Tähän liittyen voi ainakin löytää huonekasvitarjouksia, Sivuilla on myös tietoa monista kasveista. En kuulu yhdistykseen, tämä on maksamaton mainos ;) (Ihan hyvin kyllä voisin kuulua.)

Mukavaa sunnuntaita / uutta viikkoa! Miten sinun huonekasvisi jakselevat? Onko niitä paljon?

Teinipojan huoneen remontti - maalia ja kaktusamppeleita

Teinin huone kaipasi pientä pintaremonttia. Huoneesta siivottiin vuosien kerrostumat, seinät maalattiin, huonekalut vaihtoivat paikkoja ja osittain vaihtuivat. Kaktuskokoelma pääsi entistä paremmin ikkunaan esille - tein niille uusia amppeleita. Mukana pari vinkkiä helppoon maalaamiseen, joka sujuu hyvin ensi kertaa asialla olevalta teiniltäkin.

Teini sai itse maalata huoneensa. Se oli helppoa, sillä jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla: Ikkuna- ja oviseinät pysyivät valkoisina. Maalattavat seinät ovat ylhäältä ja sivuista myös valkoiset, joten ylälistoja ei tarvitse maalaamisen takia irrotella. Maalarinteippiä sen sijaan kului hyvinkin rullan verran.

Työn alla olevaan ylimpään ruutuun kokeiltiin ensin kotoa löytynyttä vanhaa maalia, mutta siihen hankittiin kuitenkin Syvänne-sävy. 

Aluksi koko seinä vedettiin kertaalleen valkoisella. Valkoiseksi jäävä yläosa piti maalata useita kertoja, jotta vanha tumma maali saatiin piiloon. Värillisten alueiden rajat vedettiin teipillä. Suunnittelimme maalattavan kuvion niin, että eri väripinnat ovat kiinni toisissaan. Tämän takia suojateippejä oli aina siirrettävä. Jos eri alueiden väliin olisi jätetty valkoiset raidat niin teipit olisivat voineet olla koko ajan paikallaan. 

Maaleina olivat Tikkurilan Joker sisustusmaalit. Sävyt olivat Pasaatituuli, Mentoli ja Syvänne.

Koronakevät on meillä ollut osasyynä remonttiin. Pojan tietokone oli yläkerran aulassa ja etäkoulun myötä se oli käytössä päivin ja illoin. Remontissa tietokone siirtyi pojan omaan huoneeseen ja minä sain viritettyä oman rauhallisen työpisteen aulaan. Mutta ennen kuin tietokoneen saattoi siirtää, sille piti raivata tilaa... 

Tällä viikolla teini "pääsi" taas kouluun. Aikaiset aamut ei kyllä varsinaisesti ole hänen juttunsa, mutta onneksi kohta on kesäloma...

Tämä kaktus saa edelleen olla ikkunalla. Painava lasipurkki suojelee kissaa kaktukselta ja toivottavasti myös toisin päin. 

Amppelin solmiminen on aloitettu pohjasta

Työpöytä oli aiemmin ikkunan edessä, joten kaktukset ja kasvit mahtuivat hyvin olemaan ikkunalla ja pöydällä. Nyt ikkunan edessä on sänky, joten on iso riski, että kissa tai ikkunan avaaminen heittää kaktukset alas. Niinpä suuri osa niistä nostettiin amppeleihin.
Amppelit on solmittu samalla supersimppelillä tyylillä, jota olen käyttänyt aiemminkin (klik, täällä). Sininen nauha on trikookudetta ja harmaa on tukevampaa ontelokudetta.

Tämä oli paljon mukavampi projekti seinien osalta verrattuna aiempaan tytön huoneen remonttiin (klik, täällä). Siellä tapettien irrottaminen oli todella aikaa vievää. Luulen, että jatkossakin me vain maalaamme, se on tosi helppoa ja mukavaa!

Toisessa seinässä on sama kuvio peilikuvana:

Remontointi on kai ollut tänä keväänä aika suosittua puuhaa. Onko teillä rempattu? Tai oletko  viime aikoina ripustellut kasveja?

Mukavaa viikonloppua!