Kevään kaipuu

Lumi narskuu, aurinkokin paistaa ja hanget hohtavat, mutta välillä on kiva paeta keväisiin kuviin. Ihan pian on taas niin toisen näköistä! Tein 8 kohdan listan asioista, joita luonnossa keväällä odotan - auringon lämmön lisäksi. Löytyvätkö nämä elementit sinun pihastasi? Kuvat otin keväällä 2020. Tämä on postaukseni Kevään kaipuu - haasteeseen!

1. Vihreys puskee esiin!

Erityisesti puiden lehtien puhkeaminen on hieno näytös, joka etenee päivä päivältä. Kuvissa hevoskastanja ja pihlaja. Hevoskastanja näyttää vähän alakuloiselta, mutta se kasvattaa ensin lehdet valmiiksi ja silittää ne suoriksi vasta lopuksi.

2. Kukkia ja pörriäisiä

Plop, plop, voi melkein kuulla, kun esiin työntyy aina uusia kukkia. Heräilevien pörriäisten tarmokkaan surinan voi kuulla heti perään. Ensimmäisinä hyönteisistä liikkeellä ovat mm. kuvien kimalaiskuningattaret ja nokkosperhoset.

3. Värikkäät kukkamatot

Äitini mökillä ensimmäiset kukat muodostavat ihania värikkäitä mattoja, kuvissa kiurunkannus ja keltavuokko. Viimeinen kuva on omasta puutarhastani: Vain valkovuokko suostuu edes yrittämään siellä maailmanvalloitusta ja levisi viime keväänä reippaasti sammaleisella nurmella. Saas nähdä, onko sitä tulevana keväänä entistä enemmän!

4. Linnut ja linnun laulu

Palaavia muuttolintuja pitää käydä moikkaamassa lintutornilla. Ei ole väliä, tunnistaako lajeja, ilmaan nousevien parvien kevätfiiliksen aistii joka tapauksessa. Pikkulintujen pesintää seurailen kotipihassa. Se vaatii muutaman pöntön ja muita pesintään sopivia paikkoja - esimerkiksi mustarastaat tykkäävät vanhasta katajasta. Ne yöpyvät siellä talvellakin. Kävelin äskettäin hämärissä ihan katajan ohi ja pelästytin rastaan, joka huusi niin, että minä vuorostani pelästyin!

Raision lintutorni näkyy ruovikon takana

Peippo tarkkailee imikän vieressä, onko turvallinen hetki viedä poikaselle  mato 

5. Hyötyviljely 

Alkukeväästä sisällä alkaa taimien kasvatus  ja myöhemmin esimerkiksi tomaatin taimet pääsevät kasvihuoneeseen. Raparperi nousee ihan itsekseen kasvimaalla - lannoitusta se kyllä kaipaa.    

6. Hortoilu

Enkä tarkoita sitä puutarhassa kameran kera haahuilua, jota kyllä teen paljon! Tämä kohta ei ole minulle kovin tärkeä, mutta olisi kiva, jos se olisi tärkeämpi! Oma hortoiluni on aika vähäistä, vain nokkosia kerään joka vuosi. Mutta villivihannekset ja -yrtit ovat superruokaa, joten kannattaisi hortoilla eli kerätä ja syödä niitä enemmän.  

7. Kukkivat puut

Kauniita! Ja jos kyse on hedelmäpuista, niin vielä hyvin hyödyllisiäkin. Kuvassa kriikunan kukat. Kriikunani on vain kaunis, hedelmiä se tekee hyvin vähän. 

8. Väriä

Vaikka tämä on viimeisenä niin se ei ole vähäinen! Värikkäät kukat ovat iso ilonaihe! Mitähän ensi keväänä nousee esiin?

Kiitos Puutarhahetki-blogin Tiiulle tästä mukavasta Kevään kaipuu-haasteesta! Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne.

Haastan mukaan seuraavat blogit 

(ilman paineita ja ilman osallistumispakkoa):

Puutarhan Lumo

Navettapiian Puuhamaa

Rikkaruohoelämää

Mukavaa viikonloppua!

Puutarhavuosi 2020

Sain Rikkaruohoelämää -blogista Puutarhavuosi 2020 haasteen. Kiitos Between! Haaste on lähtöisin Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Pyörittelin tätä pitkään, kun kelailin viime vuotta, mutta vastailen lyhyesti. Ja kuvia vuodesta tietysti on mukana, osa ennen julkaisemattomia. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
Suunnittelin ja rakensin miehen kanssa pergolan. Se oli todellakin uutta!

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Se pergola toteutui - vihdoin!

Viiva on pergolan paikka! Toukokuun alku. Takana näkyy myös lammelle menevä polku kivikasoina, sitäkin tuli kunnostettua ja istutin ympäristöä. 

Valmis! Pergola päädystä, kuvattu kasvimaan portilta

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun... 

Noh kasvirekka kävi pihassa…  Kaikki olisi mahtunut pienempäänkin autoon, mutta näyttihän se komealta. Tuli pari puuntaimea ja muutama pensas ja joku köynnös. Ja toki omallakin autolla jotakin tuli vuoden mittaan. 

4. Menetitkö kasveja?

No varmasti, mutta en kovin montaa eikä jäänyt ahdistamaan. Yhden erityisemmän orvokin söi metsäetana (löysin pulskan syyllisen) ja saa nähdä nouseeko kasvi enää, epäilen. Eräästä liikkeestä tilasin talvella kasapäin siemeniä siitä innostuneena, että siellä oli sillkitassun siemeniä. Pussissa oli reilusti alle 10 siementä. Yksikään ei kasvanut. Taas sieltä tuli siemenluettelo, en ole avannut. Sattuuhan sitä, mutta ajattelin tällä kertaa tilata jotain muuta, jostain muualta. 

Uusia kasveja: tervaleppä

 
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Olen kiinnostunut vähän kaikesta ja ottaisin ihan vaikka mitä. Metsäpuutarhaa olisi ihana kehittää, alppiruusuja ja saniaisia… Harvat saniaisyritykseni ovat kuolleet, viime aikoina en ole niitä yrittänyt. Erilaisia pensas- ja köynnösruusuja voisin ottaa. Ja perennoista pidän laajasti.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

 Toistan itseäni, mutta pergola on niin näkyvä elementti, että se ei unohdu.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ekaa kertaa keväällä kukkivat oikein upeasti monilajiset sipulikukkaistutukset, lähinnä tulppaanit. Se oli ihanaa! Muistan kun muutin tänne ammoin loppusyksystä ja kaivelin maahan isot pussit sipuleja. Suunnilleen mitään ei noussut. Joten osaan tätä arvostaa. Enää en tosin tunge tulppaaneja kovaan saveen... Olen oppinut jotain. 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tykkään kovasti tervalepän taimesta, joka näyttää viihtyvän lammen rannalla.Se on tosi komea, koska kaverini hankki sen, sillä itse en olisi osannut ostaa niin suurta.  

”Vuorelle” lammen ylle rakensin yksinkertaisen mietiskelypaikan ja olen iloinen, että hankin sinne atsalean. Se ei vielä ollut mitenkään parhaimmillaan, mutta ehkä jatkossa. Niitä voisin ottaa lisääkin.

Perennoista mainitsen kivat eriväriset kärsämöt! Kylvin niitä siemenistä. Niiden pitäisi talvehtia.  

 

Kuvassa mietiskelypaikka näyttää oudon avaralta. Edessä vas. on vihreänä atsalea. Penkin taustan ruskea seinämä isoista pudonneista männyn oksista on uudelleenrakenteluvaiheessa.  Penkillä on Nöpö 

Näköala mietiskelypaikalta lammelle, pergola (vasen nurkka) ja kasvihuone näkyvät myös

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Aiemmin hankitun (”halvalla sain”) Pohjantähti köynnösruusun siirsin pergolaa vasten. Siitä on tullut blogissa sellaista palautetta, ettei ehkä olisi kannattanut vaan parempi olisi ollut laittaa se mahdollisimman syrjään. En sitäkään pidä virhehankintana, mutta paikka ei ehkä ole se paras.

Jos pergolaan hankittu sinisade heittää henkensä nyt talvella niin sitten se ei ollut kovin hyvä hankinta!  Mutta otin tietoisen riskin. 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Pergolaan istutettu uusi Zilga sai heti kypsäksi pienen tertun rypäleitä. Se oli mukavaa, etenkin kun mokailin istutusvaiheessa (kirjoitin siitä heinäkuussa).

Japaninvaahtera, jonka hankin syksyllä 2019 alesta, voi hyvin ja on nätti. Kuvat kevät ja syksy 2020:

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pergolan luokse istuttamani kesäkukat olivat pettymys, kun ne lähtivät niin hitaasti kasvuun. Odotin kukkaräjähdystä. Loppukesällä alue oli jo kiva. Postauksen ekan kuvan unikot ovat elokuulta.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Pergolaan meni lautaa, kiinnikkeitä, ostettiin penkin jalat ja keinu. Toiseen päähän pihaa portaiden luo hankittiin uusi valaisin, joka ei olekaan ehkä vielä näkynyt blogissa. Palataan sinne päähän pihaa toiste.  

Kaikenvärisiä kärsämöitä pergolan luona elokuussa

Pergolan luona alkoi (vihdoin) elokuussa kukkia

13. Mitä opit?

Se ei ole uusi tieto, että en arvosta kasveja, jotka vaativat jatkuvaa palvelua, kuten kastelua. Ehkäpä opin, että tämän takia laajat kesäkukkaistutukset eivät todellakaan ole minun juttuni. Toki kastelin myös puun taimia ahkerasti ja aion silti jatkossakin hankkia puita. Puusta on pitkään iloa ja sitä tarvitsee kastella kuitenkin vain lähinnä ekana vuonna.  

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Suuria suunnitelmia ei vielä ole. Kunnianhimosta yritän pysyä kaukana. Kauhua ei sentään. Sormet tekee mielellään vielä muita asioita, mutta puutarha-aiheista lukeminen nostaa intoa.  

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Huh, tämä meni yöhön. En jaksa ainakaan nyt heti miettiä haastettavaa. Laitan tämän ilmestymään aamulla. Mielellään saat tarttua, jos haluat tulla haastetuksi! 

EDIT Haastan Annelin Pihakuiskaajan matkassa blogista!

Sinivalkoinen päivä ja haaste

 Itsenäisyyspäivän viikonloppu, vuorossa leppoisaa juhlintaa. Ajatuksissa otan silloin katseen eteen ja taakse päin, viimeiseen noin sataan vuoteen ja tulevaan. Teksti on tällä kertaa melkein runo, sinivalkoisten kirjainten herättämiä ajatuksia. Tällä postauksella osallistun myös Sinivalkoista-haasteeseen. 

Kriikuna kukki 7.5.2020

SINIVALKOINEN, mitä saan irti suomalaisuudesta näillä kirjaimilla? Kokeillaanpa! Tätä samaa voit kokeilla vaikka Itsenäisyyspäivän seuraleikkinä! Kuvissa on tänä vuonna otettuja sinivalkoisia kuvia puutarhastani. Esimerkiksi tädykkeistä ja ruusuista en löytänyt tältä vuodelta hyviä kuvia, mutta monenlaista löytyi silti.

SINIVALKOISIN kirjaimin siis mennään:

Sinivalkoinen suomalaisuus

Ihmisiä   5 534 578      (lokakuun lopussa, Tilastokeskus)

Nopeasti vaihtelevat säät kuuluvat asiaan, itsenäisyyspäivänä pilvistä ja plussaa?

3 kuvaa: krookuksia ja kevätkaihonkukka

Sinivuokot kuuluvat mukaan 

Krookuksia

Ilo suomalaisittain: Tyytyväisyys siihen mitä on saatu ja saavutettu*

Vapaus valita

Aitoja asioita: puhdas kotimainen ruoka ja juomavesi

* Helsingin Sanomat 5.12.2020 "Suomesta on tullut paljon coolimpi kuin Ruotsista" jutussa saksalaisen Strittmatterin näkemys (linkki, juttu tilaajille)

Valkoiset ripsureunatulppaanit kasvoivat vähän turhan korkeiksi, helmililjat häämöttävät alhaalla taustalla, mutta tulivat sentään kuvaan

Sinivalkoiset helmililjat  lähempää 25.5.2020

Lumi valkea ja järvet siniset lipun symboliikan toi esiin Zachris Topelius 1800-luvulla

Koti, uskonto ja isänmaa pitävät yhä pintansa*

Onnellisin paikka maailmassa**

* Maaseudun Tulevaisuuden tuore gallup suomalaisten arvoista (linkki)

** YK:n onnellisuusraportti: Suomi kärjessä kolmannen kerran peräkkäin

Onnellinen bloggaaja Raision alppiruusupuistossa sinikuvioisessa paidassa ;)

Aurinkoa kesällä riitti, vähän liiankin kirkasta kuvaamiseen. Isotöyhtöangervo ja jalopähkämö

Sekä siniset että valkoiset lemmikin kukat ovat ihania

"Runon" viimeiset rivit vielä tämän Itsenäisyyspäivän tunnelmissa:

Iloa, lämpöä ja yhteisöllisyyden tunnetta*

Niinistö ei kuitenkaan kättele ketään

Elokuva aina itsenäisyyspäivänä: Tuntematon sotilas

Nyt 103-vuotias Suomi, onnea!

*”Tavoitteenamme on tuoda iloa, lämpöä ja yhteisöllisyyden tunnetta kaikille suomalaisille näihin poikkeuksellisiin oloihin, kun emme voi fyysisesti kokoontua yhteen”, Ella Kanninen toteaa Linnan juhlat lähetyksestä

Salkoruusu

Akileija ja laukka

Sain sinivalkoisen haasteen Päiviltä Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Haaste on lähtöisin Tiiulta Puutarhahetki-blogista. Kiitos molemmille! Ideana on juhlistaa itsenäisyyspäivää ja se on jo niin lähellä, etten enää haasta ketään, ettei tule turhia paineita. Mutta totta kai saat vapaasti napata silti haasteen ja voin luvata haastaa juuri sinut!

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään 

Loppuun vielä sellainen hauska juttu, että seuraavassa Siirtolapuutarhalehdessä Viherrin on mukana blogitärppinä. Lehden sisältöön pääsee jo tutustumaan täällä.

Aronia kukkii

Mukavaa Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Kukkamuistoja puutarhasta 2020

Muistelen tämän vuoden kukkaloistoa ja käyn puutarhani vuoden läpi parilla kolmella kukkapotretilla joka kuukaudelta. Vaikka pysytään omassa puutarhassa, niin kukinta alkaa heti tammikuulta! Arvaatko jo, mikä silloin kukki? Tämä on minun postaukseni Lappalainen etelässä -blogista alkaneeseen Kevään ja kesän muisto -haasteeseen. Sain sen Navettapiian Puuhamaa blogista jo jonkin aikaa sitten, kiitos haasteesta! Ja sitten sukellus kukkamuistojen uumeniin!

TAMMIKUU

Jouluruusut kukkivat hienosti tammikuussa uuden vuoden kunniaksi. Ostan yleensä jouluksi jouluruusun ja jos se ei kuivahda sisällä hengiltä, niin siirrän sen kellarin edustalle. Jouluruusuja on siellä jo useita. 

HELMIKUU

Helmikuussa ei ollut muuta kukintaa kuin hiipuvat jouluruusut. Sen sijaan ikkunalla alkoi uusi elämä. Kelloköynnöstä on kiva kasvattaa siemenistä, kun sillä on niin tukevat isot taimet. Puutarhan kuva on otettu lammen rannalta. 

MAALISKUU

Maaliskuun loppupuoliskolla oli jo ihanan keväistä! Mm. krookukset ja sinivuokot avasivat kukkansa. Kyllä tuli surku, kun 30.3. lumi peitti maan ja kukat oikein kunnon kerroksella. 

HUHTIKUU

Huhtikuun suosikkejani on joka vuosi upeasti kukkiva valkotäpläimikkä. Sipulikukkia tupsahteli maasta esiin kiihtyvällä vauhdilla, erityisesti krookuksia.

TOUKOKUU

Tulppaanien väriloisto ylitti odotukseni kevään lämmetessä. Olin istuttanut edellisenä syksynä vähän reilummin tulppaaneja kevään 2019 Keukenhof retken innoittamana. Vaikka istutusalueeni olivat hyvin pieniä, niin lopputulos oli kuitenkin näyttävä ja paljon iloa tuova. Vielä ehtii tänä syksynäkin tulppaaneja istuttamaan, sillä niitä voi laittaa vaikka rautakangella jäiseen maahan! Yritän itse ehtiä vielä ennen maan jäätymistä laittamaan uusia, mutta pussissa ovat siis vielä. Ehkä tänään?

Hyasintit ja sinivuokot. Ajoitus yhteiseen kukintaan oli tiukka mutta onnistui. Sinivuokot aloittivat jo maaliskuussa ja olivat jo kukinnan lopulla hyasinttien auetessa.

Terassin edustan tulppaanit, narsissit, helmihyasintit ja pikarililjat olivat ihanasti sekaisin

Romanttiset ripsureunatulppaanit

KESÄKUU

Kesäkuussa aukesivat vielä myöhäisimmät tulppaanit. Sitten alkoikin olla paljon muuta kukintaa jo joka puolella. Muistelen myös luonnonkukkien kauneutta. Kesällä 2020 koiranputket kukkivat upeasti joka puolella ja sehän ilahdutti minun lisäkseni myös pörriäisiä. 

Koiranputket ovat syreenien kaverina. 

Kurjenmiekka

Kesällä 2020 pionien kukinta humahti ohi hetkessä

HEINÄKUU

Heinäkuussa kesä kypsyy ja vihreyttä ei kannata enää yrittää liikaa hallita ja hillitä vaan vain mennä siihen mukaan. Lammen rannalla rehottivat villit ranta-alpit ja siemeniään heittelevät sormustinkukat availivat kukkajonojaan ihan uusissakin paikoissa. 

ELOKUU

Elokuu oli kärhöjen ja unikoiden aikaa. (Tarha)viinikärhöjä suosittelen kaikille!

SYYSKUU

Syyskuun kuviin pääsivät hortensia ja kaunopunahattu. Molempien kukinnasta on iloa pitkään. Hortensian kukinnot saattavat olla jäljellä vielä keväälläkin kuivuneina. 

LOKAKUU

Lokakuun kuviin nostan tuoksuherneet, jotka ovat jaksaneet avata aina uusia kukkia terassin pielessä sekä terassin ihanat köynnökset: kärhö Jackmannii sekä kelloköynnös, joka kuvassa esittelee siemenkotaa. 

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta. Jospa tämän haasteen avulla löytyy uusia kivoja blogeja ja mielenkiintoisia kasvituttavuuksia.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.
Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 

Ja nyt kun olen jo väkertänyt postausta paljon kauemmin kuin piti, huomaan, etten ole miettinyt, ketä vielä ei olisi haastettu tähän. Hmmm... Pihan vuosi blogissa on ollut kesällä hiljaista, joten nyt on hyvä hetki kertoa meille kesästä. Haaste siis sinne! Ja toiseksi vielä Gitta Puutarha on kotini-blogista.

Mukavaa viikonloppua! Muistakaa taas suorittaa hölmö kellojen kääntely!