Kasvihuoneen syksy

Viimeisiä viedään, tällä kertaa omia tomaatteja. Lämmittämätön kasvihuone kypsytti taas hyvän sadon, olen siitä kiitollinen. Tänäänkin poimin keittiössä olevasta laatikosta muutaman kypsän ja kauniin kirsikkatomaatin ruokapöytään. Joskus aiempina syksyinä tein erilaisia virityksiä tomaattien kypsyttämiseksi. Mutta ne kyllä kypsyvät valossa tai pimeässä, viileässä tai huoneenlämmössä, en ole huomannut suurta eroa. Niinpä vain olen pitänyt niitä nyt keittiössä. Vähemmän kauniita, halkeilleita tai muuten viallisia on upotettu viime viikkoina kastikkeisiin. Samoin pieniä oransseja paprikoita, joita on myös ollut runsaasti.

Nyt on ruska muisto vain. Kuvasin kasvihuoneen 10.10.2020

Tyhjensin kasvihuoneen loka-marraskuun vaihteessa ja toin loput tomaatit sisään. Lämpötilan vaihtelut olivat tuoneet jo paljon aiemmin sen ongelman, että tomaatit halkeilivat ja silloin ne myös homehtuvat helposti. Ehjänä pysyneistä osa siis kypsyy edelleen keittiössä ja hyvän makuisiakin niistä tulee.

Tomaatteja tänään. Tummat kirsikkatomaatit ovat lajiketta 'Black Cherry'

Ja aiemmin kesällä. Kasvihuoneessa on kypsynyt monen sorttisia tomaatteja sekä oransseja paprikoita.

Kasvihuoneen tyhjennettyäni jynssäsin pahimmat kerrostumat ja harjasin kaikki irtolehdet ulos, ettei kasvihuoneeseen jäisi talvehtimaan mitään ei-toivottuja vierailijoita. Itse rakennetun kasvihuoneen epätasaiset puupinnat on vähän hankalia siivottavia, niitä ei ihan osattu ajatella rakennusvaiheessa. Mutta eipä siitä mitään ongelmaa ole tullut, vaikkei ihan kiiltävän puhdasta tulekaan. Mitään torjuntatoimia vaativaa tuholaisongelmaa ei tällä kaudella ollut.  

Blumat kastelujärjestelmän olin ottanut jo ajat sitten sisälle talteen. Loppusyksystä tomaatit tarvitsevat enää vähän vettä ja sadevettä on saatavilla yllinkyllin.  Isoista kasvatuslaatikoista poistettiin tällä kertaa suuri osa mullasta. Yleensä vaihdamme siitä vain pienen osan. Muuripenkin remonttityömaalta loppui hiukan multa kesken, joten veimme sinne täydennystä. Onpa sitten laatikot kevyempiä keväällä, kun ne olisi kiva saada suoristettua. Osa saattaa tarvita isompaakin korjausta.

Hiukan ränsistynyt tunnelma kasvihuoneessa jo 25.9.2020. Tomaatit punertuvat. Mukana myös daalia!

Tyhjentynyt kasvari 31.10.2020

Heti kun tomaatit lensivät ulos, tilalle tulivat kesäkalusteet, joita säilytämme talvisuojassa kasvihuoneessa. Kuvan sentään ehdin välissä ottaa! Näin syksyn lehtien kanssa ei muuten ollenkaan häiritse tuo katonrajan oranssi eristysvaahto, joka näyttää kesäkuvissa NIIN rumalta, että aina koitan rajata sen pois. 

Perhoangervon ruska aiemmin syksyllä

   Mukavaa loppuviikkoa!

Vinkeitä vihanneksia ja pensasmustikan istutus

Tällä viikolla olen lykkinyt kukkasipuleita multaan ja tehnyt ruokaa tavallista veikeämmistä vihanneksista. Mukana sosekeittoni resepti. Nyt on hyvä aika käyttää kotimaista satoa! Kerron myös pensasmustikoiden istuttamisesta.  Mukana menossa Nöpö!

Ruskan kauneutta

Ruskaa on viime aikoina ihailtu. Roskakatoksen luona on nättiä: Kiinankeltakärhö vain kukkii ja sointuu kivasti haavan lehtiin:

Kiinankeltakärhö (Clematis tangutica)

Veikeät vihannekset sosekeitoksi 

Osuin paikalle kun Lepaan puutarhaoppilaitoksen vihannesnäytemaan sai tyhjentää. Sain mm. monenvärisiä porkkanoita, joista osa sopisi halloween-rekvisiitaksi, vai mitä arvelette. Itse tein näistä keittoa:

Vihannekset keittoon. Kuvassa ei ole viimeistä vaihetta eli soseutusta. 

Alarivillä vasemmalla on keltajuuri. Se on kuin punajuuri, mutta ei värjää ja on iloisen keltainen. Sosekeitto on meidän perheessä suosittu ruoka, jonka tekeminen on todella yksinkertaista. Siihen voi käyttää, mitä kaapissa sattuu olemaan. Lasten kouluruokakokemusten mukaan kuitenkin jopa sen tekeminen voi mennä pieleen. Kerron, miten minä teen:

Kasvissosekeitto

• Kaikki mukaan: Porkkana, purjo, sipuli, peruna, kukkakaali, parsakaalista jäänyt varsi...
• Yksinkertaisimmillaan vihannekset vain laitetaan kiehumaan kasvisliemikuutiolla (tai 2 kpl) maustettuun veteen. Vettä voi laittaa esimerkiksi litran, tai sen verran että vihannekset peittyvät. (Hifistelijä voi ensin kuullottaa kasviksia voi-öljyseoksessa. Teen näin, jos käytän sipulia.) 
• Itse lisään usein keittoon linssejä (1 dl), myös hernerouhe tai esikeitetyt pavut käyvät. Linsseistä punaiset ovat helpoimpia, kun niissä on yleensä lyhin keittoaika, joten ei ole riskiä, että linssit jäisivät koviksi (joten kukaan ei edes huomaa, että piilotit ne keittoon). Huuhtele linssit ensin siivilässä.
• Kun kasvikset ovat riittävän pehmeitä, ne soseutetaan (sauvasekoittimella, muulla koneella tai vaikka nuijalla). Tärkeää on, että jos yhtään epäilyttää, että vettä on liikaa, sitä voi tässä kohtaa kaataa toiseen astiaan talteen. Kun soseutus on valmis, nestettä voi tarvittaessa varovasti lisätä. 
• Tässä kohtaa lisään jotakin valkoista: pienen paketin tuorejuustoa/ puolikkaan koskenlaskijan/ purkki tai vain loraus mitä-vaan-kermaa... Maista ja tarkista maustetilanne: pippuri, suola, yrtit... Kuumenna keitto vielä nopeasti. 
• Tai/lisäksi pöydässä lautaselle voi lisätä esimerkiksi raejuustoa. 

Jälkeen päin ajatellen näin eksoottisista vihanneksista olisi voinut tehdä vaikka paistosta, niin olisi saanut tarkemman kuvan näiden mausta. Kaikki vihannekset eivät olleet priimakunnossa, mikä ei houkutellut syömään niitä sellaisenaan. Kuoriessa oli helppo veistellä ötökän maistelemat kohdat pois ja kummalliset ulokkeet katosivat keittoon.

Pensasmustikan siirtelyä ja istutusta

Pensasmustikkani on kasvanut huonossa paikassa eikä siis kovin hyvältä näytä. Siirsin sen talolle menevien portaiden vierelle ja kunnostin myös neulaskerroksen alle kadonneen pikkupolun. Tuossa pitäisi riittää valoa. Vieressä kasvaa luonnonmustikkaa, joten paikan luulisi olevan hyvä. Pensasmustikoilla ristipölytyksen toisen lajikkeen kanssa pitäisi parantaa satoa. Niinpä ostin pensaalle uuden kaverin. 

Pensasmustikat tykkäävät todella happamasta maasta. Yksi vaihtoehto on käyttää pohjamaan parantamiseen valmista havu-rodomultaa. Itselläni oli kalkitsematonta perusturvetta ostettuna daalioiden talvisäilytysä varten, joten käytin sitä tähänkin tarkoitukseen. Sekoitin maahan sekä turvetta että kompostimultaa. 

Pensasmustikka on pintajuurinen ja kuivuu helposti. Maan kattaminen kannattaa ja  levittelinkin pintaan neulasia ja käpyjä. Pensasmustikat ovat kuulemma rusakoiden herkkua, vaikka minun pensastani ei olekaan syöty. Laitan näille vielä verkon ympärille.
Istutuksesta on jo vähän aikaa ja pieni pensas on saanut hienon syysvärin:

Kukkasipulien istutus Nöpön kanssa

Seuraan Instassa Keukenhofin puutarhaa Hollannissa ja sielläkin kovasti laitetaan sipuleita maahan. Joten todellakin on aika ryhtyä toimeen täälläkin! Tokihan tulppaanien istutus voi onnistua myöhemminkin, mutta hyvä olisi, että sipulit ehtisivät juurtua ennen maan jäätymistä. Otin Nöpön mukaan kertomaan myyrille, että näistä pysytään sitten poissa. Nöpö säntäili tarmokkaasti ympäriinsä. Kaksi kuollutta myyrää on ilmestynyt siististi oven pieleen (ulkopuolelle!), ilmeisesti Nöpö on ottanut tehtävän tosissaan.

Flunssa iski sitten niin, että istutushomma jäi edelleen kesken. Koitan kiriä nyt viikonloppuna ja kenties palaan aiheeseen vielä.  Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa syyslomaa niille, jotka sitä viettävät. Olen iloinen oman lukiolaiseni puolesta, että hänellä on koko viikko syyslomaa ja aikaa rentoutua.

5 muistoa kesältä

Marraskuun pimeyttä piristää kesän muistelu ja valokuvien katselu. Between Rikkaruohoelämää -blogista haastoi minut Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haasteeseen. Haasteen aloitti Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu. Kiitos haasteesta! Samalla tuli järjestettyä valokuvakaaosta. Julkaisin todella vähän postauksia menneenä kesänä, joten kuvat olivat vielä sikin sokin arkistojen kätköissä. 

Keijunkukat sopivat hyvin rajaamaan pienen pientä niittykasvien laikkua.

1. Rippijuhlat

Kevättä leimasi tyttären rippijuhliin valmistautuminen, nurkat piti laittaa kuntoon siihen mennessä. Muistojen lisäksi juhliin tehdyt ruukkuistutukset ilahduttivat koko kesän. Loppukesällä tytär kävi myös protuleirin, joka olikin hänelle itselleen rippileiriä parempi kokemus. Protuleirit ovat kaikille nuorille tarkoitettuja aikuistumisleirejä. Ilmoittautuminen ensi kesän leireille on juuri alkanut, niin laitankin linkin tähän. Ja sitten takaisin asiaan!

Ruukkuruusu kukki edelleen lokakuussa

2. Pionit

Tänä vuonna pionit olivat minulle aivan erityisen merkityksellisiä. Kuten olen kertonut, alkukesäni pilasi yllättävä tulehdus, jonka takia vietin viikkoja sairaalassa. Katselin siellä ikkunasta pientä vihreää laikkua, jossa näytti olevan istutuksia ja penkkejä ja yritin saada lupaa mennä edes sinne. Vihdoin sainkin – ja mitä sieltä löysinkään!

Näitä pioneja ei voinut katsella puistonpenkiltä (penkeiltä näki parkkipaikan) vaan ne oli piilotettu poluttoman istutusalueen sisään pihan takanurkkaan. Mutta minä ja mehiläiset viihdyimme siellä.   

Pionien kukinta ei onneksi ollut ohi kun pääsin kotiin, vaan ne kukkivat upeasti myös siellä:

3. Niittykukat

Niittykasvillisuus tuntuu viehättävän minua aina vain enemmän. Omalle pihalleni on vuosien odotuksen myötä kehittynyt oikein soma pieni keto. Seuraavaksi odotellaan, että kuvaustaitoni kehittyisi ja saisin siitä parempia valokuvia! Tästä aiheesta kirjoitan varmasti myöhemminkin!

Ketoneilikka, päivänkakkara ja matarat kukkivat

Kukkivia laikkuja tulee enemmänkin, jos perheen miesten ruohonleikkuuinnon saa pidettyä kurissa. Tässä näyte pumpun kupeelta. Lähinnä tässä on siankärsämöä, mutta minä pidän siitäkin.Takana kukkiva keltainen jätti on isohirvenjuuri, jota ei helle ja kuivuus haitannut. 

4. Sadonkorjuun ilo

Paljon hyviä muistoja jäi sadolla herkuttelusta ja sen säilönnästä. Koko kesä ja lokakuulle asti syötiin vain omia tomaatteja, joita kypsyi tasaiseen tahtiin kasvihuoneessa. Piirakoita tehtiin vuorotellen oman pihan raparperista, mustikoista, mansikoista ja omenoista. Viinimarjoista syntyi mm. mehua. Punaherukkahilloa voin suositella esimerkiksi pinaattilettujen kanssa! Meidän pihalla tosin suostuu menestymään vain mustaviinimarja, joten punaiset on poimittu muualta.

5. Uusi terassi

Kesän tärkein rakenteluprojekti oli terassin laajennus ja siihen näkösuojan rakentaminen. Siitä kerroinkin aiemmassa postauksessa, jonka voit lukea täältä. Tässä kuva eri suunnasta kuin aiemmin julkaisemissani. 

Terassilla on huutokaupasta hankitut vanhat kalusteet, jotka maalattiin vihreäksi (etualan möykky on säkkituoli)

Haastan seuraavat blogit, tulkaa mukaan jos aihe teitä innostaa! Nilan Lappalainen etelässä -blogista, Hiidenkiven puutarhan Minnan ja Kasvin paikan Reetan.

Haasteen säännöt:

Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tällä kaudella (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

Kerro postauksessa, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin ”5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta”  -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

Marja-aronia - helppo, kaunis ja herkullinen

Marja-aronia – hyvä pensas ja hyvää hilloa

Marja-aronia notkuu tällä hetkellä marjoista. Aronialla on upea punainen syysväri, joka on vasta tulossa esiin. Kesällä lehdet ovat kauniin kiiltävän vihreät. Kesäkuussa sitä koristavat valkeat kukat. Aronia ei vaadi juuri mitään huolenpitoa. Suosikkipensaitani! Mukana hilloreseptini.

Marja-aronia on hyvä hankinta vähänkin isommalle pihalle. Paljaalta syötynä marjat saavat irvistämään, mutta niistä tulee hyvää hilloa, mehua, marmeladia… Niitä voi käyttää smoothieen, piirakkaan... En suosittele aroniaa ihan postimerkin kokoiselle pihalle, koska marjat värjäävät voimakkaasti. Ne voivat sotkea esim. laatoituksen tai vaatteet, jos oleskelualue on aivan pensaiden vieressä. Lisäksi pieneen pihaan on kivampi laittaa pensaita, joista marjat voi syödä heti suuhunsa.

Tällä hetkellä pihallani putoilevat omenat puusta ja aronian oksat kaartuvat kohti maata marjojen painosta. Aroniat ja omenat ovat erittäin toimiva yhdistelmä. Jo pieni määrä aroniaa värjää omenahillosta upeaa. Ja maku, sen takia aroniaa kannattaa laittaa vähän enemmänkin mukaan! Kokemukseni mukaan kaikenlaiset yhdistelmät aronian ja omenan määrissä toimivat hillossa. Tänään tein hilloa, johon tuli yhtä paljon aroniaa ja omenaa. Ja tulipa hyvää! Tämä on makeaa, sopii parhaiten letuille tai toimii varmaan myös esim. paahtoleivällä tai juustojen kanssa. Itse tykkäisin enemmän vähän vähemmän makeasta, mutta runsas sokeri takaa hillojen säilymisen kellarissa. (Pakastin pursuaa jo…)

Aronia-omenahillo

500g aroniaa

500g omenaa

vajaa 0,5 dl vettä

400g hillosokeria

Joukkoon esim. tähtianis, halkaistu vaniljatanko tai kanelitanko, mitä nyt sattuu olemaan.

Huuhtelin aroniat ja omenat. Poistin omenoista siemenkodat mutta en kuorinut.

Kuumenna vesi, lisää marjat ja omenat ja hetken päästä sokeri. Keittele pienellä lämmöllä noin vartti, sekoita välillä, kuori vaahto pois. Soseuta sauvasekoittimella. Kuumenna vielä. Pakkaa puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin piripintaan. Säilytä viileässä (kellari, jääkaappi).

Koriste- vai marja-aroniaa omaan pihaan?

Minusta kannattaa ostaa marja- eikä koristearonian taimia, koska saa samanlaisen pensaan, mutta paremmat marjat. Toisaalta hinta voi kääntää tilanteen koristearonian hyväksi. Jos tarvitset pitkän rivin pensaita, koristearoniasta on useammin tarjouksia ja useista pensaista tulee joka tapauksessa paljon marjaa. Koristearonian marjat ovat myös täysin käyttökelpoisia, vaikka eivät ehkä ihan yhtä suuria ja hyviä. Pohjoisessa Suomessa koristearonia on kestävämpi vaihtoehto (vyöh. V/VI).

Kasvupaikasta ja hoidosta vielä pari juttua

Aronia ei ole kovin vaativa, mutta tiukka savimaa tai hiekka ei ole sille mieleen. Se kestää tiesuolaa, tuulta ja lumen painoa eikä sitä tarvitse leikata. Se kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja aronia-aitaa voi leikata tai antaa sen kasvaa vapaasti. Halutessaan pensasta voi leikata ja muotoilla vaikkapa alhaalta oksattomaksi. Kukat tulevat edellisen vuoden versoihin, joten leikkaus pienentää satoa. Puutarhaliikkeissä myytävät rungolliset aroniat (eli varren päässä kasvavat pallopuut) on yleensä vartettu esim. pihlajan varteen.

Lannoituksen suhteen ei ole erityisvaatimuksia, peruslannoitus vuosittain on hyvä.

Loppuviikolle on luvattu lämmintä, joten täällä etelässä voi vielä kokeilla istuttaa pensaita!