Lintujen ruokintapaikan
siirto talon taakse on ollut hyvä idea. Linnut viihtyvät erinomaisesti, kun on
mahdollisuus istuskella koivussa ja suojautua pensaiden sisään. Kissa ja minä tykkäämme, kun voimme katsella niitä makuuhuoneen lämpimästä. Lintujen kuvaaminen on myös yllättävän koukuttava harrastus!
Mustarastaat ovat Nöpön suosikkeja. Niille pitää vähän jutellakin, mutta onneksi ne eivät lasin läpi kuule kissan mietteitä. Ikkuna on täynnä kuonon jälkiä. Itsekin tykkään kovasti mustarastaista, mutta kuvaamisen kannalta ne ovat vähän turhan varovaisia ja rauhallisia.
Talitiaiset ovat valokuvaajan ilo. Niitä rohkeita, jotka tulevat uteliaina tutkimaan, että mitäs täällä on
tarjolla. Ensin varovasti kaula pitkänä ja sitten vauhdilla. Näissä kuvissa paikalle on ehtinyt harvinainen vieras, punatulkku, jota talitiainenkin varoi. Pienempiään talitiaiset ovat aina pomottamassa. Kivasti paistoi
aurinko juuri sinä päivänä taustalla, kun ehdin kuvata. Tähän aikaan vuodesta valon riittävyys on kuvaamisessa iso haaste.
 |
| Tämä on nyt minun! näyttää talitiainen miettivän. |
Paljon on vielä
kehittymisen varaa tässä kuvaamisen saralla. Hirveästi tulee epätarkkoja. Minulla
on Canonin vanha perusjärkkäri ja 75-300mm objektiivi, joka on oikein sopiva
lintulautakuvailuun. Varsinaiseen lintukuvaukseen siinä ei tehot riitä.
En ole enää niin
tyytyväinen tuohon lokakuussa hankkimaani ja kehumaani lintulautaan. Minusta nuo
alakolot ovat liian ahtaat, ne menevät tukkoon eivätkä linnut saa sieltä hyvin
siemeniä. Nuo ylempänä olevat aukot ovat hyvät, mutta kun siementen pinta
laskee, niin sieltä ei enää saa otettua. Ja siemenet hupenevat nopeasti!
Kaikkein paras juttu
lintujen mielestä taitaa olla tämä rasvapötkö. Se vaan on ihan kaamean ruma ja
muutenkaan tuommoinen muoviverkkosysteemi ei ole kovin kiva. Tässä mallia näyttävät sinitiaiset ja pikkuvarpuset. Pikkuvarpusella on ruskea päälaki ja varpusella harmaa (muitakin eroja on).
 |
| Sinitiaisia ja pikkuvarpusia |
Kiva kun mustarastaskin
tuli minulle näyttämään, että uskaltaa tulla pöydälle. Se kun ei pääse
lintulaudalle. Yleensä se syö maasta.
Kuusitiainen ja pikkuvarpuset
ovat pysyneet varsinaisella ruokintapaikalla eivätkä tule kulhoja tutkimaan. Tämä paikka on talon
pohjoispuolella ja maaperä on huono, joten en yritä kasvattaa tässä kesäisin
mitään. Siltäkin kannalta tämä on hyvä ruokintapaikka, helppo siivota, ei
tarvitse varoa mitään (paitsi koivua).
 |
| Kuusitiainen. Sen hyvä tuntomerkki, niskan valkea laikku ei näy tässä |
Välillä kannattaa nostaa katse ylemmäs. Hauskan näköistä touhua on myös koivun oksilla.
Väsyttyään kissa kierähtää sängylle. Siinä se makaa rennossa asennossa, mutta katse tähyää välillä ikkunan takana lenteleviin lintuihin.
 |
| Oravakin käy |
