lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kultaköynnöksen lonkeroissa


On mennyt niin paljon aikaa tietokoneen ääressä, etten ole saanut aikaiseksi istuskella vielä lisää blogipäivitysten parissa. Asia pitää korjata! Kevät keikkuu, lunta, räntää ja vettä saadaan vuoronperään ja auringonpaistetta kaupan päälle! Taimetkin sentään kasvavat ja viherkasveistakin on iso osa vielä hengissä...
Kultaköynnös Epipremnum pinnatum

Viherkasvien keväthuolto venyi ja vanui ja sitten paljastui melkoinen kirvapopulaatio viherhuoneesta. Jouluksi hankittu jouluruusu lensi ensin pihalle, sitten sinne rojahti suuri palmu. Edelleenkään en ole saanut aikaan Lopullista Suurta Puhdistusta, joten viherhuone on pannassa pikkutaimilta. Kevään taimet ovat pitkin keittiön ja olohuoneen ikkunalautoja. 
Tomaatin taimia, onneksi osa on jo isompia kuin nämä kuvassa.

Muiden blogien innoittamana kokeilen tänä vuonna ekaa kertaa kelloköynnöksen kasvatusta. Se tekee tosi hauskoja taimia, heti paljon isompia kuin tomaatin taimet, joita muuten lähinnä on ikkunoillani. Alkuvaiheessahan nämä ovat. En ehkä ehdi saada kukkia kesällä, mutta jos edes vihreyttä. Siemeniä ostin yhden pussin. Ihan mukavasti ovat itäneet, tällä hetkellä näyttää siltä, että saan neljä taimea. Ei tullut kovin montaa siementä pussissa, olisiko ollut kuusi! 
Kelloköynnöksen pikkutaimia

Suurin osa viherhuoneen kasveista tuntuu olevan ihan kunnossa kirvalöydöstä huolimatta. Yritin tehdä kultaköynnökselle kevätleikkausta. Mietin, että tästä voisi tehdä blogipäivityksen. Kertoa, kuinka se tekee valtavan pitkiä lonkeroita, joista vähitellen putoaa lehdet niin, että viisimetrisen varren päässä on muutama lehti. Niitä sitten leikkelen pois.

Kultaköynnöksen muutaman metrin kaljun varren päästä löytyy pitkä pätkä hyväkuntoisia lehtiä

Pohdiskelin, kuinka blogissa pitäisi kertoa, että on oltava tosi varovainen, ettei leikkaa sitä lehtensä pudottanutta lonkeroa, jonka päässä onkin kiinni se kaikkein rehevin osa kasvia... 
- Ja hups, nipsnaps, olin leikannut sen! -  Eihän siinä muuten mitään, kasvaahan tuo uudestaan. Mutta että pitäisi irrottaa ne varret tuolta seinältä, jotka eivät enää ole ruukussa kiinni. Mikä vaiva! 
Köynnös tekee ilmajuuria ja on kasvanut seinään kiinni, jykevillä kiinnittimillä, monesta kohtaan. En tiennyt, miten olisin saanut oikeat lonkerot irti. Pistin tyngän pään vesilasiin ja tarkkailen tilannetta. Laitan varren seuraavaksi kylvömultaan juurtumaan. Ehkä minulla pian on kaksi kultaköynnöstä, joita en enää koskaan saa irti toisistaan...
Tummimmat kohdat ovat kultaköynnöksen kasvattamat "seinäkiinnittimet"



Mini-Info: Kultaköynnös
Tykkää hajavalosta, ei siis suoraa auringon paistetta. Jos valoa on liian vähän, lehdet muuttuvat täysin vihreiksi.

Keväästä syksyyn multa pidetään kosteana, lannoitetaan parin viikon välein. Talvella annetaan vähän niukemmin vettä. Voi kasvaa amppelista alas, paalua ylös tai minä olen tukenut narulla seinille ja on kiinnittynyt seiniin myös itse.

Vielä kuva monta vuotta vanhasta viirivehkasta. Eräässä tv-ohjelmassa tässä äskettäin "asiantuntija" selitti viirivehkasta, että se on semmoinen, että kannattaa heittää pois vaan, kun ruma siitä tulee. Ostaa sitten aina uuden. Olin ihan sydämistynyt. Minulla on ollut sama viirivehka ties miten monta vuotta. Karsin sitä rajuin ottein jostain reunasta keväisin, että mahtuu taas ruukkuunsa ja siinä se sitten rehottaa, kunhan vesipalvelu toimii. Tänä keväänä on (silläkin!!!) huolto tekemättä, ei ole edes lehtiä pyyhitty. Ei tuo nyt silti kovin pahalta näytä?!

Viirivehka on evakkopaikalla kun raivasin taimille tilaa. Turhan matala kukkapylväs. 

Toivottavasti alkaisi syntyä useammin näitä päivityksiä. Sillä jos en tee itse päivityksiä, en saa aikaan myöskään lukea muiden blogeja. En ymmärrä miksi, kun blogien lukeminen on kuitenkin niin mukavaa?! Toivotaan parempia kevätsäitä ja hyviä kylvöjä!

16 kommenttia:

  1. Sama täällä. Arjen ”kurjuus” on vienyt mukanaan. Pitää nyt kevättä kohti ryhdistäytyä. Äitini esikasvattaa minulle kelloköynnöksiä. Kelloköynnös on ihana, jos ehtii kukkia.

    VastaaPoista
  2. Heh, kultaköynnös on hyvä "rumien" seinien piilotuskasvi, kun luikertaa ihan omin avuin joka paikkaan. Äidilläni se kasvoi amppelissa kaukana seinistä ja äiti aina nosteli sen lattiaan ulottuvia versoja kiepille takaisin ylös tai keväisin lyhensi reippaasti. Käsittääkseni juurtuu aika helposti pistokkaista. Toivottavasti pääset kirvoista eroon. Iloista kevättä ja mukavia kylvöpuuhia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin olen välillä koonnut tuosta melkoisia kieppejä. Hauska kasvi!

      Poista
  3. Olen kasvattanut kultaköynnökseni aina puskamaiseen muotoon, en tuolla tavalla seinille lonkeroimaan, mutta niiden puskienkin kanssa on ollut välillä hämminkiä siitä, mikä varsi on järkevää karsia, mikä säästää. Onneksi kultaköynnös juurtuu hyvin pistokkaasta.

    Vanha viirivehka on mahtava, iso ja näyttävä pensas. En ymmärrä noita kasvien poisheittämiseen kannustavia ohjeita. Miksi ihmeessä dumpata hyvä elävä yksilö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivottavasti minullakin juurtuu. En ole ottanut pistokkaita aikoihin, kun tuota yhtä on enemmän kuin tarpeeksi. Dumppaamista en ymmärrä!

      Poista
  4. Niin, bloggaaminenhan on vuorovaikutusta! Toisten blogeista saa hyviä ideoita ja omista ideoistaan ja tekemisistään on kiva kertoa muille.

    VastaaPoista
  5. Nyt onkin oivasti aikaa huoltaa sisäkasveja, sillä puutarhaan ei pääse vielä toviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona on niin kamalat säätkin, että parasta vaan pysyä sisällä. Täällä ainakin satoi räntää tänään.

      Poista
  6. Tyttäreni kultaköynnös tuli minulle hoitoon hänen muuttonsa ajaksi. Vaihdoin siihen mullat ja päätin huoltaa muutenkin. Kävi juuri, kuten sinulle eli leikkasin väärästä paikasta ja nyt on kakkoskultaköynnös juurtumassa.

    Taisin nähdä saman "asiantuntijan" kehottamassa viirivehkan pois heittämistä. Minulla on ollut viirivehkoja, mutta eipä niitä ole tarvinnut rumuuden vuoksi hävittää ja uuteen yksilöön vaihtaa. Kuulosti kyllä oudolta kommentilta.

    Välillä on enemmän ja välillä vähemmän aikaa bloggaamiseen. Kivat blogit jäävät mieleen ja löytävät lukijansa uusien postausten ilmestyessä. Älä siis huoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että sinäkin kuulit. Jäin miettimään, että saattoiko se todella sanoa niin. Olin oikein iloisesti yllättynyt, että tänne oli tullut niin monta kommenttia!

      Poista
  7. Minullakin oli viirivehka vuosia eikä mikään ruma. Kultaköynnöstä minulla ei ole koskaan ollut. Kirvat on ikäviä vieraita ja ei aina niin helppoja eliminoida, toivottavasti sinä onnistut pian. Taimia on täälläkin jonkinverran kasvatettu ja koulintaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näy nyt kirvoja. Pitää tarkkailla lymyilevätkö jossain...

      Poista
  8. Komea kultaköynnös ja virkeitä taimia! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...