Lisää luettavaa!

lauantai 5. toukokuuta 2018

Loin vesimyyräparatiisin! Ja istutin kuusiaidan.


Postausta päivitetty 10/2020 *sis. mainoslinkin suosittelemiini puutarhakirjoihin*
Tajusin luoneeni puutarhaani vesimyyräparatiisin. Uskomattoman hitaasti lamppu syttyi päässäni. Juureton irtopensas oli riittävän konkreettinen osoitus ongelman vakavuudesta.  

Ensimmäiset merkit (joihin olisi pitänyt herätä) tulivat vuosi sitten keväällä. Kirsikkapuun juuret oli syöty. Se kitui kesän yli nipin napin hengissä. Edelliset kirsikkapuut olivat tarmokkaista maanparannusyrityksistä huolimatta hukkuneet saveen. Tälle yksilölle oli rakennettu todella korkea kohopenkki, jossa se olikin tuottanut satoa ja useita vuosia. Ajattelin tuhon olevan perushuonoa  tuuria kirsikoiden kanssa, enkä jäänyt asiaa sen enempää miettimään.
Vesimyyrä Arvicola terrestris

Perustelen typeryyttäni sillä, että olen elänyt täällä kuitenkin ensimmäiset 10 vuotta harmonista rinnakkaiseloa vesimyyrän ja muiden otusten kanssa (noh, käärmekahnauksista voit lukea kasvihuoneen rakennuspostauksesta, klik). Olen vain muutaman kerran nähnyt vesimyyrän uivan rauhallisesti lammellamme. Muutaman metrin päässä olevan kasvimaani ei ole kokenut myyräongelmia.

Ympärillemme ilmestyi pari vuotta sitten omakotityömaahärdelli. Hyvästi rauha, hyvästi maisemat! Puutarhan puolelle, jossa maa on tönkkösavea, piti saada näkösuojaa. Rakentelin kunnon kohopenkin ja istutin siihen pensaita. Tänä keväänä ihailin, kuinka aikaisin viitapihlaja-angervo teki lehtiä. Sitten hieman myöhemmin ihmettelin, kun sen juuret oli toiselta puolelta katkaistu. Ja nyt eilen, koko pensas oli irti maasta, ilman juuria!
Juureton pensas


Lamppu syttyi, vihdoin. Luin netistä:
Puutarhassa vesimyyrä saattaa kalvaa taimien ja puiden kuorta, sekä tuhota kasvien juuria. Vesimyyrien tiedetään aiheuttaneen tuhoja myös kookkaille taimille, sekä talvisäilytyksessä olleille taimille. Näissä tilanteissa vesimyyrän torjunta kannattaakin ottaa vakavasti.
Ja Metlan sivuja lukiessa se iski:
Kesällä vesien äärellä ja kosteissa paikoissa viihtyvä vesimyyrä muuttaa syksyllä kuivalle maalle. Vesimyyrä viihtyy parhaiten eloperäisillä multamailla, missä se kaivaa käytävänsä maan sisään. Se kerää maanalaisiin talvivarastoihin erilaisia kasvinosia. Jos varastot pääsevät loppumaan talven aikana, vesimyyrä voi nakertaa myös puiden juuria ravinnokseen.
...Tajusin luoneeni vesimyyräparatiisin! Olen koonnut vesistön lähelle ihanan multapenkereen alueelle, jossa ei muuten ole multaa!
Ihanan talon oot mulle rakentanut, sanoo myyrä!

Miten vesimyyrää neuvotaan torjumaan? Loukkupyynti tuntuu olevan lähes ainoa toimiva keino. En kyllä näe itseäni kaivelemassa jättimyyriä loukuista… Ja useinhan niitä ilmestyy jostain lisää.
Joten vaihtoehdoksi jää tämä: 
Elinolosuhteiden muokkaaminen (piilopaikkojen poisto jne.) onkin yksi tehokkaimmista keinoista vesimyyrän torjunnassa.  

Ei siis enää kohopenkkejä meille. Täytyy siirtyä puissa ja pensaissa lajeihin, jotka pärjäävät tönkkösavessa. Niin kuin vaikka viitapihlaja-angervo, jolla on jo komeat lehdet. Se on tosin vieraslaji, jota ei saa päästää leviämään luontoon, mutta pidän sen ruohonleikkurilla kurissa. Täytyy hankkia myös muita, suositeltavampia lajeja.
EDIT 2019-2020: Tästä pääset lukemaan (klik), mitä pensaita hankin ja miten ne menestyivät!

Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia). Tällä toisella yksilöllä on vielä juuret, se ei ole kohopenkissä.

Kuusiaitaa istuttamassa

Ensimmäinen kokeilu tehty kuusella. Nämä tasakokoiset kuusen taimet olivat ilmestyneet yhteen ja samaan kukkapenkkiin. Yleensä kukkapenkkeihin ilmestyy vain männyn taimia, joten nämä olivat hauska yllätys. Siirsin ne tontin rajalle. Annoin evääksi hitusen havu-rodomultaa pohjamaahan sekoitettuna. Istutuskuopan reunoilla on katteella peitetyt nurin käännetyt ruohotuppaat. Siksi voi näyttää, että taimet ovat kuopassa. Eivät ne ole. Taimia ei saa istuttaa ympäröivää maanpintaa alemmas. Aion siistiä aluetta vielä myöhemmin. 
Kuusiaita alkuun
Kuusiaidan istutusohje menee näin:
  • Kaiva 50 cm syvä ja leveä oja.
  • Täytä se havu-rodomullalla (sekoita pohjamaata joukkoon).
  • Istuta taimet 35 cm välein.
  • Levitä pinnalle kuorikatetta. Kitke heinät ja rikkaruohot. Kastele ensimmäisinä kesinä.  Heti ei tarvitse leikata.
10 vuotta ja tuossa voi olla kaunis aita, hohhoijaa... Kuusiaidat ovat minusta hyvin hoidettuina tosi upeita, mutta kasvuvauhti saisi olla vähän kovempi. Kannattaa hankkia laadukkaita, tasakokoisia, aidaksi tarkoitettuja kuusen taimia, jos olet kunnon kuusiaitaa tekemässä. Niitä on myynnissä keväisin ja aita kannattaa tehdä silloin.
Loppuun vielä pihalla kukkivat valkotäpläimikät. Tämä on ihana kasvi. Hassun näköinen, kun uudet isot lehdet eivät ole vielä kasvaneet, vain kukat kurottelevat ylös.

Valkotäpläimikkä kukkii. Takana valkokartiokuusi ja marja-aronia.

Vesimyyrätekstejä netissä, linkit:      Metla, Meillä kotona

8 kommenttia:

  1. Voihan myyrä! Toivottavasti häippäisee muualle tai vielä mieluummin joku nelijalkainen tai siivekäs nappaisi suihinsa mokoman tuholaisen. Itsekin ollaan jännitetty, tuleeko vesimyyriä, kun edellisiltä asukkailta oli syöty omenapuun taimet heti ensimmäisenä vuonna. Tuossa lähellä on iso oja, jossa niitä kuulemma on ollut. Vielä ei ole meillä onneksi näkynyt ja toivottavasti pysyvät jatkossakin poissa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua! Joo, voisin toivottaa tervetulleeksi jonkun kotkan tänne päivällisen hakuun...

      Poista
  2. Vesimyyrät ovat kyllä melko ahmatteja. Viime keväänä huomattiin kun lumet sulivat, että vesimyyrä oli kaivanut nurmikolle ristiin rastiin kajoneita. Kukkasipuleita ei uskalla rantapenkkiin laittaa enää ollenkaan kun myyrä jemmailee ne varatoihinsa. Yhden kätkön kerran löysin ja sain pelastettua parikymmentä sipulia. Myyrät on myyriä. :-(Toivottavasti löydätte pian ratkaisun ongelmaan tai myyrä kekkaa paremmat apajat naapurissa. Tsemppiä. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ajatuksena tehdä tänä kesänä uusi kukkapenkki lammen rantaan, mutta jätän tekemättä. Aika mahtava tuo sipulilöytösi! Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  3. Voi kurja, mikä tulos kun parhaansa tekee. Näitä satruu, itse viljeli kerran etanoita laittamalla ison saviruukun pohjalle pienemmän muoviruukun nurin ojitukseksi. Siellä niitä sikisi sadoittain, tulivat näkyviin ruukkuja tyhjennettäessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, tuota minulle ei (vielä) ole tapahtunut. Olen kyllä samalla tavalla joskus keventänyt ruukkua.

      Poista
    2. No voi hurja. Onneksi meillä ei ole näkynyt. Toivottavasti pääsette pian eroon.

      Poista
  4. Meillä on ikuinen taistelu vesimyyrien kanssa. Ja minä masokistina rakastan liljoja, jotka ovat niiden herkkua.. Kun ei niitä ikinä tontiltamme pois saa, niin koetetaan vain minimoida vahingot. Viime vuonna tosin käännätettiin koko etupihan nurmikko jotta valtavat onkalot saatiin tuhottua. Se auttoi siihen kohtaan.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!